Fictitious

Tilapäinen

2012-02-08T17:38:00.000+02:00

Muuttaessamme tähän taloon muistan,

kuinka syntisesti tuo lipasto painoi.

Laiskuuttaan emme sitä tyhjentäneet.

Laskimme sen alas ajatellen,

olkoon nyt tässä vähän aikaa.

Lasten kasvaessa,

murrosiän vuoristoradalla

suvun peilit särkyivät.

Sirpaleista kasasimme

hätäratkaisuksi

ohimenevän mielialahäiriön.

Vaikka lääkkeet annettiin loppuelämäksi.

Muistatko kuinka ainainen

kiire ja stressi tekemättömistä

näkyi unohtelemisina.

Lääkärin mielestä ohimenevää,

kunhan vain tekisin sillekkin asialle jotakin.

Palanut lamppu on vaihdettava uuteen,

jos haluaa valossa lukea.

Näitä katoavia, alati muuttuvia ajatuksia,

kun oikein tarkasti kaivelen,

niin se hektisin välähdys elämästäni

olet juuri sinä rakkaani.

Yhden illan hurmion jatkumo.

Yli kolmenkymmenen vuoden

takainen vappuheilani.

Runo- ja valokuvatorstain 233. haaste.

Elefantillakin on pinomuisti

2012-01-26T14:25:00.017+02:00

Runotorstain haasteessa 232. oli tällä kertaa inspiksenä allaoleva kuva: http://commons.wikimedia.org/wiki/File:Stone_beauty.jpg

Viimeviikolla aiheena oli sana: poliisi, sekä sitä edeltävällä viikolla sana: lupaus.
Minulla oli lupauksista kyhäys (eri kuin tuo allaoleva), joka ei kerennyt, mutta nyt niputin kaik yhteen.

Edit 27.01.2012 ...hiukan muuntelin tuota.

Ja allaolevalla kuvalla tänvkon valokuvatorstaihin.

...kivirakennelman moderni versio.

Synti

2011-10-12T10:09:00.001+03:00

Seitsemän kuolemansyntiä ovat varhaisessa kristillisessä opetuksessa käytetty paheiden luokitus. Ne ovat ns. pääpaheita, joista muut synnit seuraavat. Seitsemän kuolemansyntiä ovat Danten jumalaisen näytelmän mukaan lajiteltuna pahimmasta laskevassa järjestyksessä näin:

1. Ylpeys (turhamaisuus)
2. Kateus
3. Viha
4. Laiskuus
5. Ahneus
6. Ylensyönti
7. Himo
.....tälläkertaa tämä torstain 219 haaste oli meikäläiselle laajudessaan niin hajottava etten meinannut saada otetta.

Tämmöinen homma ruotuun runtattuna.

Lempeän hempeästi

kävellen Hän kaikille hymyillee.

Mielessään naapurin uusi auto.

Kaupan lihatiskillä otsa kurtussa,

Hän miettii,

sikanautaa vai jauhelihaa.

Kotisohvan kuninkaana makoillen,

muille neuvoja Hän huutelee.

Aavistus rahan tuoksustakin

saa verensä kiertämään.

Laiminlyötynä Hän syö itsensä yli.

Ainahan Hän hehkuu kiihkossaan,

polttaa ja palaa vimmassaan.

John.

Et semmoiset synnit tällä kertaa.

Vilu

2011-09-29T15:04:00.000+03:00

Runotorstain 218. haasteeseen.

Kesäkummitus

2011-06-14T12:55:00.010+03:00

211. Runo- ja valokuvatorstaissa.
Haastesanana on k e s ä k u m m i t u s
Haasteen taustaksi oheinen tekstilaina, jota myös voi käyttää runon innoituksena:

"Kylmä viima kohosi portaita ja puhalsi niskaani. Nyt perästäpäin epäilen, että todella hieman pelästyin; mutta silloin minusta vain tuntui, että täytyy olla hiukan varovainen. Siksi ryömin päättäväisesti vuoteen alle ja odotin.
Hetken kuluttua portaat alkoivat narista. Pieni narahdus ja sitten vielä toinen. Minä tiesin, että askelmia oli yhdeksäntoista, sillä portaiden rakentaminen oli ollut aivan erityisen työlästä (ne olivat näet kierreportaat). Laskin siis yhdeksäntoista narahdusta.
Sitten tuli taas hiljaista ja minä ajattelin: - Nyt se seisoo oven takana ... "

(Tove Jansson: Muumipapan urotyöt, Wsoy 1963, suom. Laila Järvinen)

Pidätin hengitystä ja kuuntelin ääneti. Se alkoi hiljalleen, yhä voimistuen, se jyskytti ovea tasaisen raskaasti ja vaativasti. Mamma se ei voinut olla. Hänen askelluksensa rytmin olisin tunnistanut eikä hän varmasti tao ovea tuolla lailla. Tiedän oven olevan vankkaa rakennetta mutta sen vanha lukko huolestutti. Se oli löytynyt rannalta puoliksi hiekkaan hautautuneena ja se oli ollut kovin ruosteinen. Sen kieli jäi usein puolitiehen. Vuoteen alla makaaminen alkoi tuntua huonolta ajatukselta. Siellä oli pölyistä ja ahdasta. Hikihelmet valuivat otsallani. Jos tuo, mikä lie, saa oven auki, niin minähän olen täällä satimessa. Parempi kohdata moinen mikä lie silmästä silmään ja toivoa vain parasta. ”Älä nyt ovea riko!” huusin kaikella rohkeudella mitä minulla sillä hetkellä oli. Ääneni vain kuulosti kovin pieneltä. Huusinko laisinkaan vai vain ajatuksissani? Ryömin pois vuoteen alta ja seisoin ääneti kuulostellen. Nyt ei kuulunut mitään. Hiljaa hiivin oven luo. Painoin korvani kiinni sen tammipuiseen pintaan. Kuului vain etäisen tuulen vaimeaa kohinaa. Olin varma, että se jokin, mikä lie, seisoi juuri nyt oven toisella puolella ja kuunteli samoin korva kiinni ovessa. Ihan kuulin sen sydämen lyönnitkin. Mitä ihmettä minä nyt teen? En ollut kuullut narahduksia jotka olisivat kertoneet poistumisesta, joten ihan varmasti se on juuri nyt oven takana. Ajatus puistatti niin, että olisiko sittenkin viisaampaa palata takaisin vuoteen alle piiloon. Hetken mietittyäni päädyin ajatukseen; parempi kohdata mikä liekään pystyssä päin ja hattu päässä. Niin missäs se hattuni onkaan? Jaahah, näkyy pudonneen lattialle sängyn viereen.. Hain ja painoin sen päättäväisesti päähäni. Otin tuiman ilmeen ja tempaisin oven yhdellä riuhtaisulla auki. Ei ketään. Katsoin joka suuntaan rappusten ylätasanteella sekä kurkistin portaikkoon. Ei ketään. ”Onko täällä ketään?” huikkasin. Ei vastausta. Laskeuduin ne yhdeksäntoista narisevaa rappusta alakertaan joka narahduksen laskien, varmistuakseni niiden määrästä. Alhaalla havaitsin ulko-oven olevan auki. Menin ovesta ulos kuistille ja huomasin auringon jo paistavan korkealla.

”Hyvää huomenta pappa!” kuulin äänen sanovan. Käännyin katsomaan. ”Tänään sinä nukuitkin harvinaisen pitkään. Et nähnyt kaunista auringonnousua”. Hämmästyin, mammahan se siinä istui kuistin pöydän ääressä nauttimassa aamupalaansa. ”Huomenta, huomenta ystäväin” vastasin. Mamma ei siis tiennyt, että olin jo ollut aikaisemmin jalkeilla. Istuuduin samoin pöydän ääreen kysyen.”Näitkös sinä sitä?”. Mamma ryysti kupista ja kysyi ”Niin mitä?”

Hän ei siis ollut huomannut mitään tai ketään. Tämähän on kovin kummallista. Ehkä on parempi olla enää ajattelematta koko asiaa. Kaadoin kahvia kuppiini ja avasin aamun lehden. Silmiini osui heti pieni ilmoitus, `Kirjoita tarina kesäkummituksesta ja voita matka etelään`. Jähmetyin välittömästi aavistaen asioilla olevan sittenkin merkitystä. Jos se, mikä lie, olikin ollut kummitus, joka halusi minun tulevan alas lukemaan juuri tätä lehteä. Niin sen täytyy olla kun asiaa nyt tarkemmin ajattelen, kaikkihan on ihan selvää. Kummitus haluaa, että kirjoitan siitä tuohon lehteen. No hyvä, juonpa ensin aamukahvini ja sitten menen heti kirjoittamaan kaiken ylös, niin saan tämänkin päivän järjestykseen. Tästähän tulee oikein mukavanoloinen ja lämmin kesäpäivä.

Kuoppia etsimässä

2011-06-09T12:39:00.000+03:00

Viikko mennä hurahti Ilman minkäänlaisia ajatuksia aiheesta.

Käväisen työpäivän ilokseni ruokatunnilla paikallisessa musiikkikirjastossa.

Palautin BuenaVistaSocialClub dvd:n haikein mielin, kahden viikon laina kuukausia myöhässä.Maksoin sakot saadakseni lainausoikeuteni takaisin. Olen viimeisien vuosien aikana oppinut tavan kuunnella musiikkia kuulokkeilla työn ohessa. On mukavaa istua toimistolla kaikkien nähden ja silti olla aivan muualla omassa kuopassa muilta piilossa.

Alkuaikoina valikoin levyt, nykyisin nappaan pinon sieltä täältä, musiikilliset sudenkuopat saattavat vain piristää.

Kirjastolle tullessa huomasin Valtakadun muuttuneen markkinakaduksi. Ihmisvilinä ja torimeininki imivät mukaansa. Palaan töihin myöhemmin, tori on täynnä mitä herkullisimmin tuoksuvia houkutuksia. Muikkuja valkokastikkeessa Pepsin kera, outo yhdistelmä mutta maistui hyvältä. Sulauduin torikahvion pöytään nautiskelemaan päivän kuumuudesta. Yksin ollessa kuulin paljon sanoja, ei valiteta kuumuudesta, talvella on kuitenkin toisin. Ihmiset puhuivat vilkkaasti keskenään hymyssä suin. Toritelttojen varjoissa kaupustelijat olivat ihmeen hiljaisia, ei kuulunut huuteluja kaupankäyntiin. Kuumuusko sen teki kun kauppa ei käy. Mietin ajatusta kuopan kaivamisesta kuumalla säällä.Se ei oikein tuntunut hyvältä. Katselen vilinän vähäpukeisia naisia, heidän kutkuttavasti liikkuvia pintoja. Kuopan reunalla soitan rakkaalleni. Hänellä on vaikea päivä tyttäreni kanssa. Tyttö on lähdössä huomenna interrailaamaan, kaikki vielä pakkaamatta, neuvoa ja ohjeita kysellään mutta ei niitä oteta vastaan. Passipussia ei löydy mistään. Näen edessäni maailmankaupan toriteltan, siellä roikkuu peilikirjailtuja pusseja, lupaan tuoda parikin tullessani.

Joka toiselle kuoppaa kaivaa, ei anna rauhaa, ei edes kotona. Illalla menen kuumuuden ajamana suihkuun. Katselen veden juoksua vatsan yli, tuo saisi kernaasti olla kuoppa. Vedän henkeä, vain tasaista. Kauanko menee hiilihydraatittomalla vatsan saamiseksi edes pienen pieneksi kuopaksi.Peilistä edestäpäin katsoessa sitä ei huomaa mutta se sivukuva. Maailma on niin täynnä kaikenmaailman nautintoja, kuka ne kaikki kuopat kiertää jaksaa.

Nukkumaan mennessäni huomaan lattialla, sängyn päädyssä, pienen kirjapinon. Olin jo melkein unohtanut, sain rakkailtani lahjaksi runokirjoja. Olin iloissani, virinnyt kiinnostukseni on siis noteerattu mutta toisaalta olin hieman pettynyt, eivät olleet juuri niitä tiettyjä joita olisin halunnut. Luin iltalukemiseksi yhden. Sen jossa nainen ihmetteli, jos niin hyvä ja kuuliainen, vastuunsa tunteva ja vastuunsa kantava ihminen, kunnon mies, jättäisi hänet. Nainen ei ihmettelisi sitä, jos mies jättäisi hänet, hänhän on kunnon mies. Tähän kuoppaan nukahdin.

Illan hiljaisuus

2011-05-19T16:14:00.002+03:00

Vihdoinkin työntäyteinen päivä takana.

Aurinko laski hiljaisuuden lastenhuoneeseen.

Sälekaihtimia sulkiessani huomasin täydenkuun nousevan.

Sen oranssinvärinen roihu paloi odotuksessani.

Sytytit lukunurkassasi lampun,asetuit mukavasti ja

avasit keskenjääneen kirjasi.

Pesun jälkeen hiivin peiton alle. Tiikerin lailla odotan,

kohta löytäisit sen, punaisella kirjoitetun viestini.

Enää kaksikymmentä sivua meren kohinaa pitkällä hiljaisella rannalla.

J©hn

Torstain 208. haasteseen

säde

2011-05-17T15:54:00.001+03:00

Säde,

aamun saraste,

päivän loiste.

Illalla taivaan maalaa,

öisin tähtenä tuikkii.

Säteet,

ne auringosta

sironneet ja

maailmaan karanneet,

valaisevat,

kuten

jokeltelevan vauvan

heleät naurut,

hymyt ja silmien

ilonpilkahdukset.

Kuvakollaasissa ihailin arkkitehtuurista näkemystä ja valon kulun huomioimisesta rakennuksen sisätiloissa.

Oikein harmittaa kun nykyisin moista kauneutta ei hallita, eikä tehdä, vaikka olisi pelit ja vermeet.

Toisenlainen säde:

Joskus havaitsen ihmisillä loisteen,

jota ei silmillä näe,

kuten päässä olevan hatun näkee.

Tämä loiste seuraa näitä ihmisiä

kaikkialle, se on heidän omansa.

Useimmiten huomaan sen heti,

ensihymyssä, katseessa tai heidän puuhassaan

ja toisinaan havahdun asiaan jälkikäteen.

Toisilla tämä säde hohtaa juuri ja juuri,

aistittavan himmeästi.

Ja eräillä, sen hehku on niin voimakasta,

että sen näkee vanhoissa luokkakuvissakin.

Harmillisesti se voi kadota ja joskus näen sen sellaisilla,

joilla en olisi luullut sitä olevan.

Yleensä ihmiset eivät itse tiedosta tätä sädekehäänsä,

mutta olen havainnut, että jotkut eläimet ja varsinkin

pienet lapset, tulevat hyvinkin mutkattomasti tälläisen ihmisen

lähelle ja sanovat, ota mut syliin.

Näin torstain haasteeseen.

rieha

2011-04-17T15:23:00.002+03:00

PÖRRÖISEN PEHMEÄT KISSAT

ODOTTAVAT

PIENTEN NOITIEN

LOITSUJA

MITEN NE PIISKAAVATKAAN

ONNEA JA ILOA

TÄTÄ PÄIVÄÄ ON ODOTELTU

VALMISTELTU

OKSIN KORISTELLUIN

OLETTEKO VALMIITA?

MESSUJEN JÄLKEEN

ALKAA

LASTEN VÄRIKÄS RIEHA.

Hyvää pääsiäistä! t.John

menneen torstain 195.haaste; rieha

Oudoilla ovilla

2011-04-16T00:05:00.003+03:00

Menneitä haasteita haikailessa,

huomasin,

noista ovista

olen aikaisemminkin

käynyt.

Menneen runotorstain 194.haaste; oudoilla ovilla

Tällähänonväliä

2011-04-15T10:52:00.018+03:00

Runotorstaissa haaste 203. hälläväliä

Pii-iitkästä ilosta

palasin kuin kotio.

Saan taas tehdä

näitä,

työn ohessa,

takkuavalla kameralla,

vanhalla kaavalla

mutta kahta

lastenlasta

onnellisempana :)

Kevättä Kaikille ! t.John

Rakastua vs. pakahtua onnesta.

2011-01-10T12:45:00.000+02:00

Muistan kuinka nuorena tapasin Sinut.

Mistään hommasta ei sinä päivänä,

eikä seuraavanaakaan,

tahtonut tulla mitään.

Äsken sain kännyyni

4d kuvan,

2,8 ja 3 kiloisista,

eikä tänpäivän hommasta

tule yhtään mitään.

Tästä eteenpäin,

viikko kerrallaan,

oudon odottavassa,

onnellisessa tilassa.

John:)

Ahneus

2010-11-19T19:26:00.000+02:00

Torstain 185. haaste: ahneus

Isänpäivänkortti

2010-11-17T18:13:00.008+02:00

Torstain 184 haaste:

            isä

Isällä oli saappaanvarret
korkeammalla kuin minulla.
Pintajään pettäessä allamme,
se oli aina minun saappaani
jotka hörppivät jäähileisen
kylmää vettä.
Isällä oli pidempi liuku ja
vahvempi potku hiihtäessämme.
Tiesin, että kun en poikkea ladulta,
niin en eksy yksikseni pimeään metsään.
Yhdeksänvuotiaana heräsin maailmaan,
isä muuttui sohvaperunaksi, äijäksi,
vieläpä hulluksi sellaiseksi.
Se on saanut sodassa
kranaatinsirpaleen päähänsä,
diagnosoi äiti.
Vanhat miehet eivät mene lääkäriin,
luulevat vielä hulluksi.
Se ja sama, elämä meni niin hulluksi,
että erosivat, onneksi.

.......
viikonlopun isänpäivää meillä
lähestyttiin näin....
         isä,
tänään koulussa oli ihan tylsää,
oikeastaan mä voisin jo lopettaa
koko koulunkäynnin.
Mä en enää mene sinne.
Koulussa valmistauduttiin tulevaan
viikonloppuun tekemällä isälle
onnittelukortti.
No se pysähty siihen ja kysy
että kummallekkos sä teet
ja kun mä en heti oikeen
tiennyt niin se sano, että
tee molemmille.
Ekaluokkalainen joutui prosessoimaan asioita
joita hänen ikätasoisensa ei normaalisti tarvitse.
Laps miettii ja mietti, että tekisikö kortin isälle
joka lukee iltasadut, kuljettaa kouluun ja on
aina komentelemassa
vai isälle joka kaks kolme kertaa vuodessa
tulee suomeen siten, että saan olla hänen
kanssaan muutaman päivän.
Vai sillekkö jota oikea äitini sanoo nyt isäkseni,
sille jota en oikeestaan tunne vai sillekkö
jota en ole enää nähnyt, mutta sitäkin
oikea äitini sanoi isäkseni.
Äiti kyllä sanoi, että ne ovat äitini miesystäviä,
heille ei tarttis mitään kortteja tehdä.
Ensin mä aloin piirtään päivänkakkaraa,
mutta se meni hieman pieleen joten suttasin sen yli.
Sitten tein toisen, siitäkin tuli ruma musta läiskä,
mä heitin senkin roskiin.
Mä tein koko roskiksen täyteen.
Laps hermostui ja oli jännitteinen
kun muut esittelivät jo luomuksiaan opettajalle.
Aika alkoi loppua ja niinpä
hän yritti pinnistellä koko tahdonvoimallaan
kuin isoakin pissahätää pidätellen.
Aina eivät opettajat huomaa märkiä housuja,
eivätkä asiayhteyksiä.

isänpäivänkortti
Näitä moneen kertaan tehtyjä
rypisteltyjä
palasiksi revittyjä,
teipillä korjattuja
onnittelukortteja,
jotka hukataan vielä
isänpäivän aamunakin.
Näitä viime hetkellä
pikaisesti tehtyjä,
olen vastaanottanut
tippa silmäkulmassa
tietäen, miten suurella
voimainponnistuksella
ne on tehty.

                         t:John

ps. tänä aamuna laps meni jo ihan reippain mielin kouluun :)

Havaittu on

2010-11-10T18:17:00.003+02:00

Runotorstain ja Valokuvatorstain 183 haasteeseen.

Malliavaruudessa törmätty, elämässä koettu.
Bittijonot surraa kui hormoonit hyrrää.
Käyttöopas auttais,
ehkä,
niinkuin jaettu tiskivuoro.
Olisiko se oiennut ?-merkki?.
Ei,
ohjelma ei kysele,
kuten rakas kotona.
Mitäs oot taas mennyt tekemään?
Ohjelma infoo punaasella,
teit jotain sopimatonta,
ristiriitaista aiempaan nähden.
Kotosalla ?-merkkiä
ellei ossoo selvittää,
se herkäst muuttuu !-merkiks.
Ristiriidat kuormittavat, tekevät
elämän hankalaksi,
lopulta kaataen kaiken,
myös koneen.
Havaittu on,
huomaa mut !-merkki!

Sehän on kuin
kädetön mies,
hirtetty nilkoista,
pää alaspäin.

t. John

ps. 11.11.2010 oli pakko editoida lisä tuohon loppuun, kun löysin niitä muistilappuja :)

Mahdoton paikka

2010-11-03T17:48:00.000+02:00

Avaisitteko suun, kiitos.
Vielä vähän isommalle.
Noin, nyt on hyvä.
Missäs se ongelma,
ai ai tuossahan se,
dee neljä kuus
ja purtu näköjään halki.
Tässähän oli se mahdoton paikka.
Oivoi, aukaistaan vaan loputkin
ja laitetaan uusiksi.
Puudutetaanko.
No nyt jos sais ooikeein isoks,
vielä vaan enempi, kiitos, nyt on hyvä.

Runotorstain 182. haasteeseen

181. En tiedä mitään

2010-10-27T16:43:00.000+03:00

En tiedä mitään

saapui huomaamatta,

kuin varas

salaa hiipien.

Hiljaisesti se vie kaiken,

myös asiat joista

en tiedä mitään.

Se häiritsee muita

enemmmän,

minähän siitä

en tiedä mitään.

Ei ole mukavaa

kun toiset tietää

milloin minä,

en tiedä mitään.

On helppoa kun

on asioita, joista

en tiedä mitään.

Vielä tulee aika,

jolloin kaikki on vaikeaa,

siitä,

en tiedä mitään.

Hapuilua 181 haasteeseen.

Valokuva

2010-10-27T16:05:00.001+03:00

Vintin hämyssä puruja pöyhin.
Mielessä lämpöisempi koti.
Löysin menneitä,
turpeeseen tallennettuja muistoja.
Alas heti kapusin,
rakkaalleni valokuvan
puolikasta näyttämään
kuin suurta aarretta.

baari ei ny wörki

2010-10-13T18:00:00.000+03:00

Torstain haasteeseen.

Työpaikan baarit ovat,
varsinkin työaikaan,
erittäin suosittuja.

Oven kolahdus yömyöhään
paljastaa kotiintuloajan.
Vessan ja keittiön kolinat,
häiritsevät unta.
Peiton heilahdus, patjan notkahdus,
herättävät uinuvan.
"Mites ilta meni?
Milläs tulit kotio?
Toiko poliisi vai tulitko taxil?
Eksää vois jo lopettaa noi yölliset keikat?
Lapsetki kyselee, et mihin sää aina häivyt illalla.
Mä en saa unta kun ootan, et millon tuut ja tuutko ollenkkaan."

Hetken hiljaisuus,
"Kyl sä tierät, et kun yöllä jyrää puskutraktorilla baarin nurin, ni ei tuu kato niitä ihmisvahinkoja, tulee vaan älysiistii raunioo. Eihän sitä ny voi päiväsaikaan kiinnijäämättä tehä."

"Joo mutta kun lapsetkaan ei tykkää, sä oot aina illat poissa ja mäkin pelkään, et sulle voi sattua jotaki. Jättäisit nyt jo tuollaiset lapselliset yöjuoksut nuoremmille, et sä niitä kaikkia kerkee kuitenkaan yksin tuhoon. Niitähän syntyy ku sieniä tällä ilmalla."

"No joo, se on totta, harmi. Pitäis olla kato sellainen baarilätkä,semmoinen kerrostalon kokoinen. Sillä vois sitten lätkiä niitä baareja kasaan hiukka nopeemmin."

Hetken hiljaisuus ja sit sadasosasekunnis "Ai että mikä! Ootko sä juonu?"
"No baarilätkä, samanlainen kui kärpäslätkä mut paljo isoompi. Mut unohda se, ei se toimis kuiteskaan. Pitäis olla jokin iso heilutteleen sitä ja mäkin oon vaan
tällainen pikkuinen ukko suurinen ajatuksineen. Nukutaan ny vaan, hyvää yötä."

En postaa tätä inspikseen, ei oikein taipunu runoksi.

Eteenpäin

2010-10-06T13:08:00.001+03:00

Tässä ihmeiden maailmassa kohtaamme rikautta rakkautta monenlaisia onnenkantamoisia. Löydämme aarteita enimmäkseen vain tyhjyyttä. Joskus menetämme kaiken kuin Afrikan tähdessä. Kävi miten kävi. Etsiessämme kuljemme eteenpäin kunnes löydämme sen oikean.

177. haasteeseen

2010-09-27T10:42:00.001+03:00

Voisko vähempää kiinnostaa.

Kirjoituksista tuli ne beet.

Pitäis pystyä parempaan.

Ei mua huvita, en vaan jaksa.

Voiko enempää kiinnostaa.

Kunhan kortti, kevään bileet.

Ensin lukio, sitten elämä.

Voi tätä mättöö, paskaduunii.

Pitäis jaksaa, pitäis ja pitäis.
Elämä on, sanonko mitä.
Taivas on tuolla, sitä en tunne.
Taskussa netti, kylmä sänky.
Irtisanottu kämppä, yhteys tökkii.
Voi tätä elämätöntä elämää,
lopusta loppuun, viikosta toiseen.
Voisko vähempää kiinnostaa.
Enää en jaksa, sä vain jaksoit.
Maksoit laskut ja asunnon.
Pakkasit laukut, matkustit pois.
Enempään jaksanut, sinäkään et.
Vähät mä siitä, vähät mä mistään.
Voisko vähempää kiinnostaa.

Tällä kertaa torstain aiheena ja innoittajana oli Zen Cafen kappale
Taivas on kirkas ja napakka
Tänä aamuna sain sitten raapata auton ikkunaa....aargh.

Kellastuvaa

2010-09-20T18:08:00.000+03:00

Runotorstain 176. haasteeseen

Muistan, kuinka
virittelin lankapommeja
rappukäytävään.
Muistan, kuinka rippikoulussa
istuin pakanapöydässä.
Muistan, kuinka opettajan armosta,
sain käydä konepajakouluni loppuun.
Muistan, kuinka ensimmäisellä tanssireissullani,
seisoskelin seinänvierustalla koko illan,
katsellen muiden menoa.
Muistan, kuinka tapasimme ja vieläkin
muistan isäsi saarnan kun
hän pyysi jättämään sinut.
Nykyään saatan löytää auringon
kuivattaman muistilapun lattialta.
Sen haikean kellastuvaa sävyä
voi vain ihmetellä,
taas on yksi yhteinen kesä takanapäin.

Kaiku

2010-09-15T14:04:00.000+03:00

175. haaste

....ou jee :)
ehdinpäs!

Harvoinhan äitee niitä
ässiä lasketteli
mutta kun lasketteli,
niin syystäkin.

Kanny

2010-09-13T14:42:00.003+03:00

Enpä oo ehtiny töiltäni tätä blogisivuani päivittää saati torstain haasteisiin osallistua. Harmittaa.
Jo meenneenä viikolla, 174. aiheena oli Ilo.

Kahdesta särkyneestä

huolella, rakkaudella

yhden ehjän tein.

Voi sitä iloa,

riemun määrää

mitä kuulinkaan.

t: John jälkijunassa

Ilmastonmuutos

2010-08-30T15:20:00.041+03:00

Runotorstain 173. haasteeseen.

Myrskyn katkomia puita

tuulen taivuttamia runkoja

kaatunutta metsää.

Ajoin hiukseni

yhdeksän millin terällä.

Sateen

aiheuttamia tulvia

nyrkinkokoisia rakeita.

Yöllä olit vallaton

en itseäni tuntenut

Aamulla
paistoi aurinko
raikas hengitys

Hattu syvemmällä

varmanvakaa olo

Muutama aste

mutavyöryt taifuunit
maailmalla
kesäiset
salamamme

Lyhyet hiukset

sähköä ilmaan

se vakuuttaa.

t:John

Ilmastoteko?

2010-07-20T10:47:00.000+03:00

Nyt on ihan pakko verrytellä, oikoa, venytellä, sormia taivutella ja jotain tänne näpytellä, ettei tule katoa.
Pitkästä aikaa hmm...
Haastetorstait kesälaitumilla ja kesäksi aihe josta en nyt tiijä saanko siitä mittään aikaiseksi, en ainakaan näin äkkirykäsyllä, joten annanpa asian lämmetä.
No mistä sitten näpyttelisin?... itestäni tietty.
Viimekuun alussa tuli pomolta viesti, että vaikka oot lomautettuna niin vuosilomaakin pitäis pitää ja heti kun aloin sitä kunnon lomaa pitämään ni tietysti tuli heti kutsu töihin. Harmi kun en älynny alkamaan pitää sitä lomaani jo aikaisemmin keväällä, silloinhan olis ollut sopivampi aika keskeyttää tää lomailuni. Mr Murphyn ja pomoni touhut pitäis jo tähän ikään mennessä tietää, mutta kun asiat tuppaa vain unohtuun. No nyt oon ollut hommis jo toista kuukautta ja sain sovittua tänne firmaan edes parin viikon oikeasta kesälomasta, ennen lasten koulujen alkua. Kahden viikon lomassa on vaan semmoinen vika, että se eka viikko menee töistä lomalle laskeutuessa ja se toinen viikko sit siihen, et henkisesti valmistautuu palaamaan. Harmittaa hiukka jo etukäteen. Lapset on ladannut aikamoisia odotuksia noihin kahteen tulevaan "loma" viikkoon, saati sitten rakkaani. Anteeks nyt tää valivali-tyylinen aloitus, tää on nyt tätä ilmaston lämpötilan kohottamista ennestäänkin lisäävää valivali valitusta, kuten sekin, kun sää sitten oikeesti viilenee rajun ukkosilman puuskassa ja kukkaan ei siitäkään sit pidä. Nyt vaihan fonttikokoa pienemmäksi...noinh.
Kappas vaan, tännehän on tullut uudenlainen esikatselutilakin, ihan kiva systeemi.
Tän kesän kuumin lämpöpiikki. Tytär ilmoitti ihanasta uutisesta. Mulla on reilu puolivuotta aikaa makustella asiaa...ollakko ukki, vaari, pappa, paapa, taatta, vanhus vai mikälie. Vaarillahan on se saari niinkuis on mullakin, joten olisikohan se näin yksinkertaista. Ei, ei se ole. Varmasti tämäkin asia tulee nostattaan lämpötilaa tän loppuvuoden osalta ja luulenpa että rakkaani erityisesti käy erittäin kuumana jonnii aikaa. Noh ni, nyt on se tärkee aisa printattu pienellä, niinkuis tapana on joten voin vaihtaa taas fonttikoon isommaksi, näinh. :) Mitäs muuta. Ai niin. Tän kesän projektini kotosalla oli saattaa piha sellaiseen kuosiin, ettei koko kesä menisi ruohoa leikatessa. Tytär ei vielä...huom!, vielä, saanut ponejaan, mutta nyt sekin vaihtoehto näyttää kaikkein todennäköisimmältä eli ensikesäks. Pihaprojektin aloitin siirtämällä lasten hiekkalaatikon parempaan paikkaan. Sitten raivasin semmoisen pusikon sileäksi mitä vuohetkaan ei ollu saanut kalutuksi puhtaaksi. Se on sellainen alue joka aina kesän aikana ryöhähtää viidakoksi ja sitä on hankala ajaa leikkurilla kumpareiden ja kivien takia. Keväisten puutarhaohjelmien innoittamana tilasimme kaikennäköisii pihakivii ja laitoimme sinne kivirinteen. Nyt ei tarvi sitä aluetta ajella leikkurilla, mut oli siinä laittamisessa oma hommansa. Tuli väsy ja ajatus, et tytär saakoon poninsa ja ponit nää mun nurmikkoni.
Laittamatta on vielä lentopallokenttä, pihakeinut, uima-allas tahi kylpytynnyri ja pieni asfaltin pläntti korispallon pompotteluun. Kaks viikkoa tuntuu hyvinkin lyhyeltä ajalta moisten aatoksien toteuttamiseen, lomailun ohella, joten taidankin vain nauttia tästä ilmaston lämpenemisestä kahden omenapuun väliin pingotetussa, verkkomaisessa, nukuttavassa, tuulen mukana hiljaisesti keinuvassa.....:)

Arkea

2010-05-31T21:23:00.000+03:00

Runotorstain 168. viesti

Kännyn piipitys aamulla.
Reissuvihon sisältö.
Toi irvisti.
Olkaas ny hilijaa!
Mooottorin ulvaisu.
Tienvarren pöntön välähdys.
Punainen liikennevaloissa.
Kesäinen heilahdus,
vasemmalla ja oikealla.
Tuuttaus,
vihreäähän se.
Koulun kellon ääni.
Pusipusi.
Tulen tulen.

Hassu

2010-05-26T11:45:00.001+03:00

Runotorstaissa 167. hassu aihe

Hullua,
aamulla
seisoin
sateessa
ulkona.

Hienosta
auringonpaisteesta,
suvesta
Suomen
unelmoin.

Heräsin
aivastaen,
saappaatkin
sisälle
unohdin.

Hurmaava
asu
sinulla,
sanoit
uneeni.

John :)

Kevätnarkomaani

2010-05-10T02:20:00.001+03:00

Minä kaupungin valoissa hyörin
ja tilaa omaa unelmoin
minä keväistä valoisaa odotin
varjoisilla kujilla
vaatteilla vähillä hellehattu
ajatus iloisin
minä matelin kujalta aurinkoon
ja matelen vieläkin
-
Kevätnarkomaani
mua saatathan odottaa
Ei, mä etsin ensimmäistä
näiltä pimeiltä kujilta
ja ajatuksiin aurinkoisiin
haluaisin nukkua uudelleen
-
Puutarhojen perällä
multaa kasoittain
Lapio taittui
ja hanko kans
Minä pottuja kasvatin
multa haisikin muulta
ja se nenään otti
niinkuin ennenkin
Talikolla käänsin ja känsiä sain
Housunpäät kurassa
-
Kevätnarkomaani
mua saatathan avittaa
Ei, mä etsin kukkasia
puutarhaan kasvamaan
Väriltään punaisia vähän leikattuja kukintaa rehevää
-
Maaseutujen syrjäkylissä minusta mies kasvoi
harmahtavat haalarit
ja turvalliset jalkineet
Mutta jaksoin vieläkin lisää haaveilla
niinkuin ennenkin
Kun väsähtänein voimin ja hitain ajatuksin
mä maalta poies halusin
-
Kevätnarkomaani
mua saatathan armahtaa
Ei, mä etsin uudestaan
uutta katua kaupungin
joku jolla ois sydän rinnassa jakaa pieni parveke
-
Lämpöisen peiton alta
minä aamuaurinkoon nousin
keitin kahveeta vilttiä nostin
katselin taivaita
Sama keväinen taika
kaikilla kukkasilla
Minä kuljin onnentietä ja kuljen edelleen
-
Kevätnarkomaani
mua saat taas rakastaa
En mä katso eilistä päivää enkä raskasta taivalta suotta...

Runotorstain 165. Kevät....ja kaks viikkoa aikaa, silti
on vaikeaa...A.Aallon ja Kääriäisen kanssa.

Kaula

2010-04-28T12:35:00.001+03:00

Runotorstain 164. haasteeseen.

Sormi hyväilee

kauniisti kaareutuvaa

silmäluomea

ripsiä

naururyppyjä

pilkettä silmän

Hipaisten ohimon

kiehkuroita

Korvanlehteä

nipukkaa

sen

herkästi kutiavaa

taustaa

alas
pitkin värisevää viivaa

kaulalle

Sama matka

huulilla suudellen

on kuin kysyisi

lupaa kielelle

John

Taidekokemus

2010-04-27T09:57:00.000+03:00

Sattumalta törmäsin tähän. 8.4.2010.

Tjaa, Japsi matkaa ajassa?

Jälleen kerran uteliaisuus voitti. Astuin hämäriin, himmennettyihin taidetiloihin, missä seinille oli taulujen tavoin ripustettu valokuvia led-valaistuissa laatikoissa.

Tämä Sakura niminen teos on oikeasti kooltaan yhden metrin korkea ja kaksi metriä leveä. Nämä mun ottamat valokuvat eivät anna oikeaa kuvaa näistä taideteoksista. Kuvitelkaapa tuo teos oikeassa koossaan, led-lamput sijaitsivat teoksen takana, antaen kuvalle jännän valoisuuden. Sakura tarkoittaa kirsikankukkaa ja Japanissa sillä on tärkeä symboliarvo; muistuttaa ajan ja elämän hetkellisyydestä.
Taiteilija otti useita valokuvia, tallentaen tuon puun elämää, ajalta ennen kukintaa aina terälehtien putoamiseen asti. Näistä sadoista kuvaotoksista hän koosti yhden ainoan kuvan, missä ilmenee valokuvin keinoin ajan liikkeen ja kirsikankukkien keväinen herääminen. Olihan siellä muitakin aiheeseen liittyviä teoksia mutta tämä teos säväytti ehkä eniten. Toinen teos mikä jäi mieleeni oli Flowers No.3, kokoa 1,8m x 2,9m, eli seinänkokoinen valoisa kukkameri, jonka taiteilija oli koostanut kolmen vuoden ajan luonnonkukista ottamistaan tuhansista yksittäisistä valokuvista.

Tämänlaisiakin teoksia oli ja...

...kun huomasin esittelytilassa tuollaisen ikkunan, niin hetken aikaa, paikkaa ja tilaa sommiteltuani, otin itsestäni tälläisen muistokuvan vierailustani =)

Soitin näyttelyn amanuessille ja sain luvan laittaa nuo kuvat taideteoksista tänne sivulleni, kunhan laitan myös nämä linkit tänne:
http://www.mikkeli.fi/fi/museot/01_mikkelin_taidemuseo/index
http://www.hiroyukimasuyama.com/main/index.html

Hypitään vaan

2010-04-16T23:22:00.001+03:00

Valokuva- ja runotorstain 163. aiheeseen: Hyppy

Saisinko luvan
Hetkeksi sinut
seuraani saisin
Vierelleni kainalooni
kanssasi käsi
kädessä kulkemaan
Hauskaa yhdessä
pitämään
Ja nyt sitä mennään
askel askel hyppy
askel askel hyppy
hyppy
hyppy
hyppy
hyppy
Tämähän on mukavampaa
kuin
se äskeinen
hengästyttävä
hyp-py-py ja hyp-py-py ja hyp-py-py

J©hn

Vielä yks laiskis

2010-04-16T23:13:00.000+03:00

Runotorstain 162. haasteeseen: VAIHTOEHTO

Valinta
arjessa
Itse
haluttu
Taiten
oivallettu
Erinomaiseksi
havaittu
Tieksi
omaksi

....äkkiä raapastu =)

Laiskanläksyä2

2010-04-14T13:27:00.000+03:00

Menneen torstain 161. aihe: Kärsimys

Hiljaisuuden mennessä

tuli ilmaa vuotavat putket.

Shh...jokin soi,

sitä aluksi kuuntelin.

Enää en vinkunaani haluaisi kuulla.

Päivän häly, pelastukseni.

Yön tullen

seikkailen putkiviidakossa,

etsien ja etsien sitä vuotavaa,

kunnes nukahdan.

J©hn

Laiskanläksyä1

2010-04-14T10:20:00.000+03:00

Hupsista kun aika rientää. Olen auttamattomasti jäljessä näiden torstaiblogien haasteiden kanssa.
Päivärytmini on nykyään sellainen, että jos ja kun olis idistä ja aikaa, niin eipä ole tietsikkaa ja kun illemmalla pääsen koneelle niin aika menee verkko-opiskeluuni. Yes! Kattelin työkkärin ylenmäärin turhannäköistä kurssitarjontaa ja kappas vaan, löytyhän sieltä yks helmi =)
Valitettavasti nämä kevätviikot vilisevät niin nopeasti, etten aina ehi sallitussa aikataulussa haasteisiin. Nytkin kun katselin kaksviikkoa vanhoja, menneen runotorstain 160. haasteen muistiinpanojani / hahmotelmiani, niin huh, huh! A4-sivu täynnä lyijärisekametelisoppaa.
Silloisen innoituksen aiheena oli Caj Westerbergin runo, kokoelmasta Uponnut Venetsia (Otava 1972)

"muistot kaikuvat loputtomina kuin
vastakkaiset peilit
eikä niitten kautta voi astua kuin toisiin
itsensä kuviin,
ulkona taivaanrannan tähti, kumipallo, ja koira"

TYHJYYDESTÄ

on vain AAVISTUSTA

PELKOA

PAHAA OLOA

tykytystä

MUISTOJENi KERA

näen ITSENI

ilman

PEILISALIN HUUMORIa

pitkästä lyhyt

lyhyestä pitkä

laihasta paksu

paksusta laiha

SAMA

KOTIPEILISTÄ
ei naurata
John

Hieman sekaisista keskeneräisyyksistä pinottu ja varmasti se alkuperäinen ajatus hukattuna mut kuiteski tänne nyt tallennettuna :)

Arkisen aamun klo 7 touhua

2010-03-19T08:54:00.002+02:00

Runotorstan 159. aiheeseen.

ASETELMA

Tokalauokkalainen;

Mä laitankin nää

mokkanahkaiset.

En sotke, en vaan mee

välitunnilla ulos.

Viidesluokkalainen;

Saanks mä pelata

ensiviikon tietsikkavuoroni

jo tänään, heti koulun jälkeen?

Eskarilainen heittää

rukkasensa pöydän alle

ja kiukkuaa, mä en noita laita.

Lukiolainen kuin ohimennen;

Iskä hei, voinks mä mennä

kavereiden kaa Tampereelle

vappubileisiin, meitä olis neljä

tyttöö ja mentäis sit yöks

omppuhotelliin?

Isi on tuhma, sanoi kolmevuotias.

:) Ei kovin runnollista, mut tälläinen "asetelma" nyt vaan pulpahti vastauksena aiheeseen.
Hah, vai "hiljaiseloa" wikipedian mukaan :)))

Olisipa ollu tikut mukana

2010-03-12T12:25:00.003+02:00

Valokuvatorstain 158. haasteeseen: TULI

Näis kuvis sitä tulta ei näy mut

kukin voi kuvitella et

millases nuotios

se olisi ollut

se kaikkein mukavin loimu :)

Kuin rakkaus...

2010-03-12T11:44:00.003+02:00

Ylläoleva on runotorstain 158. haasteeseen: klikkaa kuvaa jos et näe lukea... seen pitäis aueta isommaks.

Tervehdys kaikille!
Kevättä ilmassa
lumet sulaa itekseen
ei tartte kolailla
kerkiän tännekkin
kuikuilla
palailla
oppiruotuun
runojen
Aivojani rassaamaan :)

t:John

edit 17.03.2010...muutin runon loppuosaa.

Jokerikortiksi erikoisen punainen

2009-11-30T09:33:00.003+02:00

Tähän minä nyt, melkein tervehtyneenä, kerkeän mainiosti mukaan.
Runotorstain ja Valokuvatorstain 150. haaste:
"Jotta en unohtaisi"

Jotta en unohtaisi
viikoittaista
hyväntekeväisyyttäni
kunnes
onni
potkaisee

John

Alla oleva biisi jotta en unohtaisi olennaista :)

Vähemmän mukava sivuoire

2009-11-28T11:53:00.000+02:00

Runotorstain 149. sanana oli Räiskyvä.

Kesken kuuman unen

haistan muikean maun.

Silmänräpsyn herätys

vatsanpohjan lähtölaukaus

kilpajuoksun aikaansai.

Alkumatkalla tyhjää

vessaa toivoin.

Puolivälissä tiesin jo sen,

häviäisin ja

loppumatkan ajatus sumeana,

pinnistellen,

huulet tiukasti puristettuna,

posket pullollaan

kunnes maalissa

lavuaarin yllä

koin sen

pandeemisen pärskäyksen.

Sitä räiskyi nenästä,

se tunkeutui silmiin

ehkä korviinkin.

Onneksi

vuolain osa tulvi suusta.

Ihmeen hyvän

tuoksuista,

hieman lämmintä,

pehmeän

ällöä

oksennettavaa

on valion

vanilijajoqurtti.

John

Muistilapussani oli merkintä että "Pärskäys"

Kiinalainen juttu

2009-11-28T11:36:00.004+02:00

"Ellei vuorilla ole suuria puita, leikkivät rikkaruohot kuningasta."
(Kiinalainen sananlasku)

Tää oli torstain 148. haaste. Ihan kiva, mie tykkäsin tästä aiheesta kovastikkin.

Elokuvateatterin hämärässä

havaitsen

mielenkiintoisia tapahtumia

lopputekstien rullatessa kankaalla.

Edelläoleva

vei

juhlapöydän viimeisen

kakunpalasen;

aiemmin en huomannutkaan,

pöytä oli täynnä

herkullisen näköisiä

pikkuleipiä.

Pomon ollessa

sairaslomalla

huomasin

muitakin pomoja

olevan olemassa.

Rakkaani kanssa palasimme

kotiin,

varastetulta kahdenkesken

keikaltamme,

huomasimme olleemme

poissa kotoa

ja vain hetken.

On tämäkin kirjoitus,

kun kuningasajatus puuttuu,

saavat muut

kilpailla keskenään.

John

Täällä maa

2009-11-28T11:13:00.002+02:00

...missä lie KUU
eli menneen torstain 147 haaste.

HERKKU MIELESSÄ

MAKU KIELESSÄ

AJATUS HIERTÄÄ

MAATAKO SE KIERTÄÄ

ÖISIN UNISSA

PÄIVIINKIN PAISTAA

SARASTE AAMUN

KIIREEN TUO

JOS NÄHDÄ MIELII

KAIHOISASTI HAAVEILLEN

VARPAILLE KURKOTELLEN

TAIVAITA TÄHYILLEN

JUOKSEMALLAKO TAVOITTAISIN

SYDÄNÄÄNTÄNI KUUNNELLEN

TURHAAN JA TURHAAN

AJATTELEE SE VAIN MUUTA

EIKÄ HUOMAA

PIENTÄ HERKKUSUUTA

JOKA HALAJA EI MUUTA

KUIN TUOTA

JUUSTOPALAA

SUURTA

John

Edit 1.12.2009
Noin 20 vuotta sitten meillä puhkiluettiin satukirjaa lapsille joka oli mainio. Keksiiköhän kukkaan Teistä minkänimisestä satukirjasta olis kyse? Edelläoleva vain mukailee muistinvaraisesti ko. kirjan jujua :)

Tylsää, perjantaina torstaita

2009-10-30T10:45:00.049+02:00

(klicklick)

Runotorstain 146. haaste: Vuorenpeikkojen luolassa

Sama aihe valokuvatorstaissa..

Tasan tarkkaan...

2009-09-24T14:30:00.005+03:00

...langanvetäjä tiesi mitä teki.

(klicklick)

141. runo- ja valokuvatorstain tasan.

...vappaasti tulkittuna :)

No joo...

2009-09-23T16:21:00.002+03:00

(klikattav on jos mielii lukasta)

140. runotorstaissa:
”Aika monet asiat, joita pidämme tosina, eivät olekaan totta, ja toisista taas, jotka ovat totta, et välitä hittoakaan. Sinun on tehtävä omat arviosi. Elämä on täynnä tällaisia pieniä, pullotettuja oppitunteja.”

Ex nihilo

2009-09-15T15:06:00.011+03:00

Rangaistus. Eri Maailmat, yhteinen elämä.
Ilomme lasit, ajatuksemme ylivuotavat.
Harhainen vastaan harhaan oppinut.
Yhdessä harmaantuneet Herran eksyjät.
Vapahtajan valtuuttamat.
Hengellisen suuntauksen isä, kepeine piteineen,
nuuttaa, kamalan painavan arjen,
painajaisen tuo.

Selityksen selitystä.
Oppi vie kiistaan aallokkoon, tielle ei minnekkään.
Minä kasvattajana, sinä hengellisenä.
Yhdessä huudamme, kauemmaksi loittonemme.
Yksinäni hiljennyn, tyhjennyn, tilaa teen.
Annan mahdollisuuden Hänelle,
ratkaisulle oikealle,
tyhjästä hyvälle.

J©hn

Vaikia päivä....oli vaa jtn puuhattava.

10 sanan runo

2009-09-10T09:43:00.005+03:00

Runotorstain 139.haaste

2. 10 sanan runo
IHANAN
TYTTÄRENI
ILOJA
NÄYTTÄÄKÖ
TESTI TULOSTA
ETUKÄTEEN
ENNEN
MYÖHÄSSÄOLON
TIETOA

J©HN

...runoista ny tiiä mut purskahduksia kumminski.

John puolukkametäs

2009-09-07T15:25:00.014+03:00

IKIMETSÄN SYÖVEREISSÄ
NEUVOTONNA HAAHUILIN
HAESKELIN HERKKUA
ILMEILTÄÄNSÄ PUOLUKKAISTA
MÄTTÄILLESSÄNI LÖYSINKIN
IHAN APAJAMAISESTI
LAKIKKAITA
LUULLEN KELTAISTA
ISOHKOA ARMADAA
NÄKÖHÄIRIÖKSI AURINGON
ERHEEKSI METSÄN
NEIDON Runotorstain 138. haaste: Inhimillistä
J©HN
Edit Ti 8.9 klo:8:10 ...Kummallista, aamulla kun lukasin tuon ni peljästyin, tuommoisenko minä eilen rustasin? Eilen se ei tuntunut tökkivän ni paljo kuin nyt aamulla. Sitten takavasemmalta muistin ja hoksasin, ai ni se onkin tää aihe :)
P.s. Viime vuonnakin oli aikaslailla samanoloinen haaste...Inhimillinen tekijä.

Tuttujuttu

2009-08-28T21:38:00.009+03:00

Runotorstain, 137. haasteessa lähdetään liikkeelle allaolevan kuvan innoittamana.
Kuvan on ottanut mariar.

© mariar

Yksinkertaisen miehen oikoilematon järjenhiven; Lapselle tuiki tarpeellinen turva jäänyt tahi unohtunut pöydälle, siispä kiinostuksen kohde toisaalla...tai jtain muuta.

TUTTUJUTTU

MUSSUTETTU MUUNA

LUSSUTTAEN LUULTU

TISSINÄ TISSUTELTU

ITTEÄNSÄ HAHMOTELTU

HUOMATTU

PUHKI PURESKELLESSA

EIHÄN SE MINUA

MINÄHÄN OLEN MINÄ

MITÄS SITTEN MUUALLA

NIIN UNOHTU

TURVATUTTI

ITSEÄÄN SAA

HUKATTU TUTTI

MAAILMALTA ETSIÄ

J©hn

Sateenkaari

2009-08-20T08:40:00.009+03:00

(näpynäpy)

136. Valokuva- ja runotorstaihin.

Parasta kesässä

2009-08-13T12:07:00.001+03:00

klickklick

Runo- ja valokuvan 135 haaste.

Voihan räkä

2009-07-06T12:00:00.001+03:00

Miehenalkua reipasta
alle metrin mittaista
kädestä talutan.
Tapaamiseen
ilonpäivään
äidin.
Vihdoinkin
kaksi
pienenpientä
juoksuaskelta
ja hyppy.
Äiti,
muistin ottaa sen,
nenäliinan silitetyn
ja taitellun.
Se on mulla taskussani.
Hymyilin.
Enpäs huomannut pojan
moista taskuunsa laittaneen.
Meillä itkut itketään
yhdessä taivaanisän alla.
Nenätkin pyyhitään
mutten kertonut
että mihin.

©Jerry

Löytyihän se

2009-06-08T11:12:00.002+03:00

Valokuvatorstain 134. aihe: Määrämuoto

Poika löi sulkapallon katolle. Sitä hakiessa löysin kuvattavaakin :)

Kokeiltava on

2009-06-05T08:44:00.004+03:00

134. Runotorstain haasteena oli tällä erää mielestäni erittäin mielenkiintoinen aihe; tankaruno. Minulle moinen on ihka uutta, joten siihen on hetimiten langettava. Onneksi löyty tälläinen tsekkauspaikka, mikä helpotti tavujen laskennassa :) Siitä kiitos ko. sivun ylläpitäjälle.

Omenapuiden
kukkamerien huumassa
Lämmössä taivaan
tervapääskyn laulua
hiljaa kuuntelemassa

©Jerry

Ahaa...poikkesin tännekkin :)

2009-06-03T18:01:00.002+03:00

133. Valokuva- ja runotorstais ahaatellaan :)

(klicklick)

Kesäilmoja kaikille!!

t:Jerry

Violettia ilmassa

2009-04-09T13:41:00.004+03:00

klicklick

Valokuva- ja runotorstain 127. aihe: Violetti

Mikä tämä on?

2009-04-03T16:10:00.006+03:00

klick

126. Valokuva- ja runotorstai arvuuttelee.

Ja kaik on tyytyväisii?

2009-03-31T09:57:00.005+03:00

Runo- ja valokuvatorstain 125. aihe: Keittiö

Sainpas torstaille jotain aikaiseksi.

Homma vei hiukka enempi aikaa...piti ihan ulkoilla noiden kuvien takia :)

mutta ehdinpäs !!!

Hyvää viikonalkuu vaan kaikille :)

Miehen itku

2009-03-23T12:45:00.004+02:00

Mr Murphy moccamaestroaa

2009-03-20T10:05:00.005+02:00

(klicklick)

Runo- ja valokuvatorstain 124. aihe.

Mielikuva

2009-03-16T09:59:00.003+02:00

Runotorstain ja valokuvatorstain 123. haaste:

"Mieli kuvittaa - mielen tekee mieli ottaa kokonainen kuva elämästä. Mieli koittaa tallentaa viimeiseen asti, mutta me olemme riisuneet muistomme välineen ympärille: kuvalla lähtemisestämme emme voi viestiä muuta kuin keveyden ääntä:"Juhani Ahvenjärvi: Kahvin hyvyydestä (SanaSato 1997, s. 44)

Vaikeeta on

2009-03-06T09:46:00.014+02:00

Runo- ja valokuvatorstain 122. piposta vedetty

Inspis

2009-03-02T15:00:00.019+02:00

Valokuva- ja runotorstain 121. aihe

(klicklick)

Jerryfix kuva