Ahneus

 

Torstain 185. haaste: ahneus

Isänpäivänkortti

Torstain 184 haaste:

            isä

Isällä oli saappaanvarret
korkeammalla kuin minulla.
Pintajään pettäessä allamme,
se oli aina minun saappaani
jotka hörppivät jäähileisen
kylmää vettä.
Isällä oli pidempi liuku ja
vahvempi potku hiihtäessämme.
Tiesin, että kun en poikkea ladulta,
niin en eksy yksikseni pimeään metsään.
Yhdeksänvuotiaana heräsin maailmaan,
isä muuttui sohvaperunaksi, äijäksi,
vieläpä hulluksi sellaiseksi.
Se on saanut sodassa
kranaatinsirpaleen päähänsä,
diagnosoi äiti.
Vanhat miehet eivät mene lääkäriin,
luulevat vielä hulluksi.
Se ja sama, elämä meni niin hulluksi,
että erosivat, onneksi.


.......
viikonlopun isänpäivää meillä
lähestyttiin näin....
         isä,
tänään koulussa oli ihan tylsää,
oikeastaan mä voisin jo lopettaa
koko koulunkäynnin.
Mä en enää mene sinne.
Koulussa valmistauduttiin tulevaan
viikonloppuun tekemällä isälle
onnittelukortti. 
No se pysähty siihen ja kysy
että kummallekkos sä teet
ja kun mä en heti oikeen
tiennyt niin se sano, että
tee molemmille.
Ekaluokkalainen joutui prosessoimaan asioita
joita hänen ikätasoisensa ei normaalisti tarvitse.
Laps miettii ja mietti, että tekisikö kortin isälle
joka lukee iltasadut, kuljettaa kouluun ja on
aina komentelemassa
vai isälle joka kaks kolme kertaa vuodessa
tulee suomeen siten, että saan olla hänen
kanssaan muutaman päivän.
Vai sillekkö jota oikea äitini sanoo nyt isäkseni,
sille jota en oikeestaan tunne vai sillekkö
jota en ole enää nähnyt, mutta sitäkin
oikea äitini sanoi isäkseni.
Äiti kyllä sanoi, että ne ovat äitini miesystäviä,
heille ei tarttis mitään kortteja tehdä.  
Ensin mä aloin piirtään päivänkakkaraa,
mutta se meni hieman pieleen joten suttasin sen yli.
Sitten tein toisen, siitäkin tuli ruma musta läiskä,
mä heitin senkin roskiin.
Mä tein koko roskiksen täyteen.
Laps hermostui ja oli jännitteinen
kun muut esittelivät jo luomuksiaan opettajalle.
Aika alkoi loppua ja niinpä
hän yritti pinnistellä koko tahdonvoimallaan
kuin isoakin pissahätää pidätellen.
Aina eivät opettajat huomaa märkiä housuja,
eivätkä asiayhteyksiä.


isänpäivänkortti
Näitä moneen kertaan tehtyjä
rypisteltyjä
palasiksi revittyjä,
teipillä korjattuja
onnittelukortteja,
jotka hukataan vielä
isänpäivän aamunakin.
Näitä viime hetkellä
pikaisesti tehtyjä,
olen vastaanottanut
tippa silmäkulmassa
tietäen, miten suurella
voimainponnistuksella
ne on tehty.

                         t:John


ps. tänä aamuna laps meni jo ihan reippain mielin kouluun :)

Havaittu on

Runotorstain ja Valokuvatorstain 183 haasteeseen.

 


Malliavaruudessa törmätty, elämässä koettu.
Bittijonot surraa kui hormoonit hyrrää.
Käyttöopas auttais,
ehkä,
niinkuin jaettu tiskivuoro.
Olisiko se oiennut ?-merkki?.
Ei,
ohjelma ei kysele,
kuten rakas kotona.
Mitäs oot taas mennyt tekemään?
Ohjelma infoo punaasella,
teit jotain sopimatonta,
ristiriitaista aiempaan nähden.
Kotosalla ?-merkkiä
ellei ossoo selvittää,
se herkäst muuttuu !-merkiks.
Ristiriidat kuormittavat, tekevät
elämän hankalaksi,
lopulta kaataen kaiken,
myös koneen.
Havaittu on,
huomaa mut !-merkki!

Sehän on kuin 
kädetön mies,
hirtetty nilkoista,
pää alaspäin.




                         t. John

ps. 11.11.2010 oli pakko editoida lisä tuohon loppuun, kun löysin niitä muistilappuja :)

Mahdoton paikka

Avaisitteko suun, kiitos.
Vielä vähän isommalle.
Noin, nyt on hyvä.
Missäs se ongelma,
ai ai tuossahan se,
dee neljä kuus
ja purtu näköjään halki.
Tässähän oli se mahdoton paikka.
Oivoi, aukaistaan vaan loputkin
ja laitetaan uusiksi.
Puudutetaanko.
No nyt jos sais ooikeein isoks,
vielä vaan enempi, kiitos,  nyt on hyvä.




Runotorstain 182. haasteeseen