Tilapäinen

Muuttaessamme tähän taloon muistan,

kuinka syntisesti tuo lipasto painoi.

Laiskuuttaan emme sitä tyhjentäneet.

Laskimme sen alas ajatellen,

olkoon nyt tässä vähän aikaa.

Lasten kasvaessa,

murrosiän vuoristoradalla

suvun peilit särkyivät.

Sirpaleista kasasimme

hätäratkaisuksi

ohimenevän mielialahäiriön.

Vaikka lääkkeet annettiin loppuelämäksi.

Muistatko kuinka ainainen

kiire ja stressi tekemättömistä

näkyi unohtelemisina.

Lääkärin mielestä ohimenevää,

kunhan vain tekisin sillekkin asialle jotakin.

Palanut lamppu on vaihdettava uuteen,

jos haluaa valossa lukea.

Näitä katoavia, alati muuttuvia ajatuksia,

kun oikein tarkasti kaivelen,

niin se hektisin välähdys elämästäni

olet juuri sinä rakkaani.

Yhden illan hurmion jatkumo.

Yli kolmenkymmenen vuoden

takainen vappuheilani.

Runo- ja valokuvatorstain 233. haaste.