Ahneus

 

Torstain 185. haaste: ahneus

Isänpäivänkortti

Torstain 184 haaste:

            isä

Isällä oli saappaanvarret
korkeammalla kuin minulla.
Pintajään pettäessä allamme,
se oli aina minun saappaani
jotka hörppivät jäähileisen
kylmää vettä.
Isällä oli pidempi liuku ja
vahvempi potku hiihtäessämme.
Tiesin, että kun en poikkea ladulta,
niin en eksy yksikseni pimeään metsään.
Yhdeksänvuotiaana heräsin maailmaan,
isä muuttui sohvaperunaksi, äijäksi,
vieläpä hulluksi sellaiseksi.
Se on saanut sodassa
kranaatinsirpaleen päähänsä,
diagnosoi äiti.
Vanhat miehet eivät mene lääkäriin,
luulevat vielä hulluksi.
Se ja sama, elämä meni niin hulluksi,
että erosivat, onneksi.


.......
viikonlopun isänpäivää meillä
lähestyttiin näin....
         isä,
tänään koulussa oli ihan tylsää,
oikeastaan mä voisin jo lopettaa
koko koulunkäynnin.
Mä en enää mene sinne.
Koulussa valmistauduttiin tulevaan
viikonloppuun tekemällä isälle
onnittelukortti. 
No se pysähty siihen ja kysy
että kummallekkos sä teet
ja kun mä en heti oikeen
tiennyt niin se sano, että
tee molemmille.
Ekaluokkalainen joutui prosessoimaan asioita
joita hänen ikätasoisensa ei normaalisti tarvitse.
Laps miettii ja mietti, että tekisikö kortin isälle
joka lukee iltasadut, kuljettaa kouluun ja on
aina komentelemassa
vai isälle joka kaks kolme kertaa vuodessa
tulee suomeen siten, että saan olla hänen
kanssaan muutaman päivän.
Vai sillekkö jota oikea äitini sanoo nyt isäkseni,
sille jota en oikeestaan tunne vai sillekkö
jota en ole enää nähnyt, mutta sitäkin
oikea äitini sanoi isäkseni.
Äiti kyllä sanoi, että ne ovat äitini miesystäviä,
heille ei tarttis mitään kortteja tehdä.  
Ensin mä aloin piirtään päivänkakkaraa,
mutta se meni hieman pieleen joten suttasin sen yli.
Sitten tein toisen, siitäkin tuli ruma musta läiskä,
mä heitin senkin roskiin.
Mä tein koko roskiksen täyteen.
Laps hermostui ja oli jännitteinen
kun muut esittelivät jo luomuksiaan opettajalle.
Aika alkoi loppua ja niinpä
hän yritti pinnistellä koko tahdonvoimallaan
kuin isoakin pissahätää pidätellen.
Aina eivät opettajat huomaa märkiä housuja,
eivätkä asiayhteyksiä.


isänpäivänkortti
Näitä moneen kertaan tehtyjä
rypisteltyjä
palasiksi revittyjä,
teipillä korjattuja
onnittelukortteja,
jotka hukataan vielä
isänpäivän aamunakin.
Näitä viime hetkellä
pikaisesti tehtyjä,
olen vastaanottanut
tippa silmäkulmassa
tietäen, miten suurella
voimainponnistuksella
ne on tehty.

                         t:John


ps. tänä aamuna laps meni jo ihan reippain mielin kouluun :)

Havaittu on

Runotorstain ja Valokuvatorstain 183 haasteeseen.

 


Malliavaruudessa törmätty, elämässä koettu.
Bittijonot surraa kui hormoonit hyrrää.
Käyttöopas auttais,
ehkä,
niinkuin jaettu tiskivuoro.
Olisiko se oiennut ?-merkki?.
Ei,
ohjelma ei kysele,
kuten rakas kotona.
Mitäs oot taas mennyt tekemään?
Ohjelma infoo punaasella,
teit jotain sopimatonta,
ristiriitaista aiempaan nähden.
Kotosalla ?-merkkiä
ellei ossoo selvittää,
se herkäst muuttuu !-merkiks.
Ristiriidat kuormittavat, tekevät
elämän hankalaksi,
lopulta kaataen kaiken,
myös koneen.
Havaittu on,
huomaa mut !-merkki!

Sehän on kuin 
kädetön mies,
hirtetty nilkoista,
pää alaspäin.




                         t. John

ps. 11.11.2010 oli pakko editoida lisä tuohon loppuun, kun löysin niitä muistilappuja :)

Mahdoton paikka

Avaisitteko suun, kiitos.
Vielä vähän isommalle.
Noin, nyt on hyvä.
Missäs se ongelma,
ai ai tuossahan se,
dee neljä kuus
ja purtu näköjään halki.
Tässähän oli se mahdoton paikka.
Oivoi, aukaistaan vaan loputkin
ja laitetaan uusiksi.
Puudutetaanko.
No nyt jos sais ooikeein isoks,
vielä vaan enempi, kiitos,  nyt on hyvä.




Runotorstain 182. haasteeseen


 

181. En tiedä mitään

En tiedä mitään

saapui huomaamatta,

kuin varas

salaa hiipien.

Hiljaisesti se vie kaiken,

myös asiat joista

en tiedä mitään.

Se häiritsee muita

enemmmän,

minähän siitä

en tiedä mitään.

Ei ole mukavaa

kun toiset tietää

 milloin minä,

en tiedä mitään.

On helppoa kun

on asioita, joista

en tiedä mitään.

Vielä tulee aika,

jolloin kaikki on vaikeaa,

siitä,

en tiedä mitään.

Hapuilua 181 haasteeseen.

Valokuva

Vintin hämyssä puruja pöyhin.
Mielessä lämpöisempi koti.
Löysin menneitä,
turpeeseen tallennettuja muistoja.
Alas heti kapusin,
rakkaalleni valokuvan
puolikasta näyttämään
kuin suurta aarretta.

baari ei ny wörki

 
Torstain haasteeseen.







Työpaikan baarit ovat,
varsinkin työaikaan,
erittäin suosittuja.

Oven kolahdus yömyöhään
paljastaa kotiintuloajan.
Vessan ja keittiön kolinat,
häiritsevät unta.
Peiton heilahdus, patjan notkahdus,
herättävät uinuvan.
"Mites ilta meni?
Milläs tulit kotio?
Toiko poliisi vai tulitko taxil?
Eksää vois jo lopettaa noi yölliset keikat?
Lapsetki kyselee, et mihin sää aina häivyt illalla.
Mä en saa unta kun ootan, et millon tuut ja tuutko ollenkkaan."

Hetken hiljaisuus,
"Kyl sä tierät, et kun yöllä jyrää puskutraktorilla baarin nurin, ni ei tuu kato niitä ihmisvahinkoja, tulee vaan älysiistii raunioo. Eihän sitä ny voi päiväsaikaan kiinnijäämättä tehä."

"Joo mutta kun lapsetkaan ei tykkää, sä oot aina illat poissa ja mäkin pelkään, et sulle voi sattua jotaki. Jättäisit nyt jo tuollaiset lapselliset yöjuoksut nuoremmille, et sä niitä kaikkia kerkee kuitenkaan yksin tuhoon. Niitähän syntyy ku sieniä tällä ilmalla."

"No joo, se on totta, harmi. Pitäis olla kato sellainen baarilätkä,semmoinen kerrostalon kokoinen. Sillä vois sitten lätkiä niitä baareja kasaan hiukka nopeemmin."

Hetken hiljaisuus ja sit sadasosasekunnis "Ai että mikä! Ootko sä juonu?"
"No baarilätkä, samanlainen kui kärpäslätkä mut paljo isoompi. Mut unohda se, ei se toimis kuiteskaan. Pitäis olla jokin iso heilutteleen sitä ja mäkin oon vaan
tällainen pikkuinen ukko suurinen ajatuksineen. Nukutaan ny vaan, hyvää yötä."

En postaa tätä inspikseen, ei oikein taipunu runoksi.