Ahneus

 

Torstain 185. haaste: ahneus

Isänpäivänkortti

Torstain 184 haaste:

            isä

Isällä oli saappaanvarret
korkeammalla kuin minulla.
Pintajään pettäessä allamme,
se oli aina minun saappaani
jotka hörppivät jäähileisen
kylmää vettä.
Isällä oli pidempi liuku ja
vahvempi potku hiihtäessämme.
Tiesin, että kun en poikkea ladulta,
niin en eksy yksikseni pimeään metsään.
Yhdeksänvuotiaana heräsin maailmaan,
isä muuttui sohvaperunaksi, äijäksi,
vieläpä hulluksi sellaiseksi.
Se on saanut sodassa
kranaatinsirpaleen päähänsä,
diagnosoi äiti.
Vanhat miehet eivät mene lääkäriin,
luulevat vielä hulluksi.
Se ja sama, elämä meni niin hulluksi,
että erosivat, onneksi.


.......
viikonlopun isänpäivää meillä
lähestyttiin näin....
         isä,
tänään koulussa oli ihan tylsää,
oikeastaan mä voisin jo lopettaa
koko koulunkäynnin.
Mä en enää mene sinne.
Koulussa valmistauduttiin tulevaan
viikonloppuun tekemällä isälle
onnittelukortti. 
No se pysähty siihen ja kysy
että kummallekkos sä teet
ja kun mä en heti oikeen
tiennyt niin se sano, että
tee molemmille.
Ekaluokkalainen joutui prosessoimaan asioita
joita hänen ikätasoisensa ei normaalisti tarvitse.
Laps miettii ja mietti, että tekisikö kortin isälle
joka lukee iltasadut, kuljettaa kouluun ja on
aina komentelemassa
vai isälle joka kaks kolme kertaa vuodessa
tulee suomeen siten, että saan olla hänen
kanssaan muutaman päivän.
Vai sillekkö jota oikea äitini sanoo nyt isäkseni,
sille jota en oikeestaan tunne vai sillekkö
jota en ole enää nähnyt, mutta sitäkin
oikea äitini sanoi isäkseni.
Äiti kyllä sanoi, että ne ovat äitini miesystäviä,
heille ei tarttis mitään kortteja tehdä.  
Ensin mä aloin piirtään päivänkakkaraa,
mutta se meni hieman pieleen joten suttasin sen yli.
Sitten tein toisen, siitäkin tuli ruma musta läiskä,
mä heitin senkin roskiin.
Mä tein koko roskiksen täyteen.
Laps hermostui ja oli jännitteinen
kun muut esittelivät jo luomuksiaan opettajalle.
Aika alkoi loppua ja niinpä
hän yritti pinnistellä koko tahdonvoimallaan
kuin isoakin pissahätää pidätellen.
Aina eivät opettajat huomaa märkiä housuja,
eivätkä asiayhteyksiä.


isänpäivänkortti
Näitä moneen kertaan tehtyjä
rypisteltyjä
palasiksi revittyjä,
teipillä korjattuja
onnittelukortteja,
jotka hukataan vielä
isänpäivän aamunakin.
Näitä viime hetkellä
pikaisesti tehtyjä,
olen vastaanottanut
tippa silmäkulmassa
tietäen, miten suurella
voimainponnistuksella
ne on tehty.

                         t:John


ps. tänä aamuna laps meni jo ihan reippain mielin kouluun :)

Havaittu on

Runotorstain ja Valokuvatorstain 183 haasteeseen.

 


Malliavaruudessa törmätty, elämässä koettu.
Bittijonot surraa kui hormoonit hyrrää.
Käyttöopas auttais,
ehkä,
niinkuin jaettu tiskivuoro.
Olisiko se oiennut ?-merkki?.
Ei,
ohjelma ei kysele,
kuten rakas kotona.
Mitäs oot taas mennyt tekemään?
Ohjelma infoo punaasella,
teit jotain sopimatonta,
ristiriitaista aiempaan nähden.
Kotosalla ?-merkkiä
ellei ossoo selvittää,
se herkäst muuttuu !-merkiks.
Ristiriidat kuormittavat, tekevät
elämän hankalaksi,
lopulta kaataen kaiken,
myös koneen.
Havaittu on,
huomaa mut !-merkki!

Sehän on kuin 
kädetön mies,
hirtetty nilkoista,
pää alaspäin.




                         t. John

ps. 11.11.2010 oli pakko editoida lisä tuohon loppuun, kun löysin niitä muistilappuja :)

Mahdoton paikka

Avaisitteko suun, kiitos.
Vielä vähän isommalle.
Noin, nyt on hyvä.
Missäs se ongelma,
ai ai tuossahan se,
dee neljä kuus
ja purtu näköjään halki.
Tässähän oli se mahdoton paikka.
Oivoi, aukaistaan vaan loputkin
ja laitetaan uusiksi.
Puudutetaanko.
No nyt jos sais ooikeein isoks,
vielä vaan enempi, kiitos,  nyt on hyvä.




Runotorstain 182. haasteeseen


 

181. En tiedä mitään

En tiedä mitään

saapui huomaamatta,

kuin varas

salaa hiipien.

Hiljaisesti se vie kaiken,

myös asiat joista

en tiedä mitään.

Se häiritsee muita

enemmmän,

minähän siitä

en tiedä mitään.

Ei ole mukavaa

kun toiset tietää

 milloin minä,

en tiedä mitään.

On helppoa kun

on asioita, joista

en tiedä mitään.

Vielä tulee aika,

jolloin kaikki on vaikeaa,

siitä,

en tiedä mitään.

Hapuilua 181 haasteeseen.

Valokuva

Vintin hämyssä puruja pöyhin.
Mielessä lämpöisempi koti.
Löysin menneitä,
turpeeseen tallennettuja muistoja.
Alas heti kapusin,
rakkaalleni valokuvan
puolikasta näyttämään
kuin suurta aarretta.

baari ei ny wörki

 
Torstain haasteeseen.







Työpaikan baarit ovat,
varsinkin työaikaan,
erittäin suosittuja.

Oven kolahdus yömyöhään
paljastaa kotiintuloajan.
Vessan ja keittiön kolinat,
häiritsevät unta.
Peiton heilahdus, patjan notkahdus,
herättävät uinuvan.
"Mites ilta meni?
Milläs tulit kotio?
Toiko poliisi vai tulitko taxil?
Eksää vois jo lopettaa noi yölliset keikat?
Lapsetki kyselee, et mihin sää aina häivyt illalla.
Mä en saa unta kun ootan, et millon tuut ja tuutko ollenkkaan."

Hetken hiljaisuus,
"Kyl sä tierät, et kun yöllä jyrää puskutraktorilla baarin nurin, ni ei tuu kato niitä ihmisvahinkoja, tulee vaan älysiistii raunioo. Eihän sitä ny voi päiväsaikaan kiinnijäämättä tehä."

"Joo mutta kun lapsetkaan ei tykkää, sä oot aina illat poissa ja mäkin pelkään, et sulle voi sattua jotaki. Jättäisit nyt jo tuollaiset lapselliset yöjuoksut nuoremmille, et sä niitä kaikkia kerkee kuitenkaan yksin tuhoon. Niitähän syntyy ku sieniä tällä ilmalla."

"No joo, se on totta, harmi. Pitäis olla kato sellainen baarilätkä,semmoinen kerrostalon kokoinen. Sillä vois sitten lätkiä niitä baareja kasaan hiukka nopeemmin."

Hetken hiljaisuus ja sit sadasosasekunnis "Ai että mikä! Ootko sä juonu?"
"No baarilätkä, samanlainen kui kärpäslätkä mut paljo isoompi. Mut unohda se, ei se toimis kuiteskaan. Pitäis olla jokin iso heilutteleen sitä ja mäkin oon vaan
tällainen pikkuinen ukko suurinen ajatuksineen. Nukutaan ny vaan, hyvää yötä."

En postaa tätä inspikseen, ei oikein taipunu runoksi.

Eteenpäin

Tässä ihmeiden maailmassa kohtaamme rikautta rakkautta monenlaisia onnenkantamoisia. Löydämme aarteita enimmäkseen vain tyhjyyttä. Joskus menetämme kaiken kuin Afrikan tähdessä. Kävi miten kävi. Etsiessämme kuljemme eteenpäin kunnes löydämme sen oikean.

177. haasteeseen

 

Voisko vähempää kiinnostaa.

Kirjoituksista tuli ne beet.

Pitäis pystyä parempaan.

Ei mua huvita, en vaan jaksa.

Voiko enempää kiinnostaa.

Kunhan kortti, kevään bileet.

Ensin lukio, sitten elämä.

Voi tätä mättöö, paskaduunii.

Pitäis jaksaa, pitäis ja pitäis.
Elämä on, sanonko mitä.
Taivas on tuolla, sitä en tunne.
Taskussa netti, kylmä sänky.
Irtisanottu kämppä, yhteys tökkii.
Voi tätä elämätöntä elämää,
lopusta loppuun, viikosta toiseen.
Voisko vähempää kiinnostaa.
Enää en jaksa, sä vain jaksoit.
Maksoit laskut ja asunnon.
Pakkasit laukut, matkustit pois.
Enempään jaksanut, sinäkään et.
Vähät mä siitä, vähät mä mistään.
Voisko vähempää kiinnostaa.


Tällä kertaa torstain aiheena ja innoittajana oli Zen Cafen kappale
Taivas on kirkas ja napakka
Tänä aamuna sain sitten raapata auton ikkunaa....aargh.

Kellastuvaa

Runotorstain 176. haasteeseen



Muistan, kuinka
virittelin lankapommeja
rappukäytävään.
Muistan, kuinka rippikoulussa
istuin pakanapöydässä.
Muistan, kuinka opettajan armosta,
sain käydä konepajakouluni loppuun.
Muistan, kuinka ensimmäisellä tanssireissullani,
seisoskelin seinänvierustalla koko illan,
katsellen muiden menoa.
Muistan, kuinka tapasimme ja vieläkin
muistan isäsi saarnan kun
hän pyysi jättämään sinut.
Nykyään saatan löytää auringon
kuivattaman muistilapun lattialta.
Sen haikean kellastuvaa sävyä
voi vain ihmetellä,
taas on yksi yhteinen kesä takanapäin.

Kaiku

175. haaste

....ou jee :)
ehdinpäs!

Harvoinhan äitee niitä
ässiä lasketteli
mutta kun lasketteli,
niin syystäkin.

Kanny

Enpä oo ehtiny töiltäni tätä blogisivuani päivittää saati torstain haasteisiin osallistua. Harmittaa.
Jo meenneenä viikolla, 174. aiheena oli Ilo.

Kahdesta särkyneestä

huolella, rakkaudella

yhden ehjän tein.

Voi sitä iloa,

riemun määrää

mitä kuulinkaan.

t: John jälkijunassa

Ilmastonmuutos

Runotorstain 173. haasteeseen.

Myrskyn katkomia puita

tuulen taivuttamia runkoja

kaatunutta metsää.

Ajoin hiukseni

yhdeksän millin terällä.

Sateen 

aiheuttamia tulvia

nyrkinkokoisia rakeita.

Yöllä olit vallaton

en itseäni tuntenut

Aamulla
paistoi aurinko
raikas hengitys

 Hattu syvemmällä

varmanvakaa olo

Muutama aste

mutavyöryt taifuunit
maailmalla
kesäiset
salamamme

Lyhyet hiukset

sähköä ilmaan

se vakuuttaa.

t:John

Ilmastoteko?

Nyt on ihan pakko verrytellä, oikoa, venytellä, sormia taivutella ja jotain tänne näpytellä, ettei tule katoa.
Pitkästä aikaa hmm...
Haastetorstait kesälaitumilla ja kesäksi aihe josta en nyt tiijä saanko siitä mittään aikaiseksi, en ainakaan näin äkkirykäsyllä, joten annanpa asian lämmetä.
No mistä sitten näpyttelisin?... itestäni tietty.
Viimekuun alussa tuli pomolta viesti, että vaikka oot lomautettuna niin vuosilomaakin pitäis pitää ja heti kun aloin sitä kunnon lomaa pitämään ni tietysti tuli heti kutsu töihin. Harmi kun en älynny alkamaan pitää sitä lomaani jo aikaisemmin keväällä, silloinhan olis ollut sopivampi aika keskeyttää tää lomailuni. Mr Murphyn ja pomoni touhut pitäis jo tähän ikään mennessä tietää, mutta kun asiat tuppaa vain unohtuun. No nyt oon ollut hommis jo toista kuukautta ja sain sovittua tänne firmaan edes parin viikon oikeasta kesälomasta, ennen lasten koulujen alkua. Kahden viikon lomassa on vaan semmoinen vika, että se eka viikko menee töistä lomalle laskeutuessa ja se toinen viikko sit siihen, et henkisesti valmistautuu palaamaan. Harmittaa hiukka jo etukäteen. Lapset on ladannut aikamoisia odotuksia noihin kahteen tulevaan "loma" viikkoon, saati sitten rakkaani. Anteeks nyt tää valivali-tyylinen aloitus, tää on nyt tätä ilmaston lämpötilan kohottamista ennestäänkin lisäävää valivali valitusta, kuten sekin, kun sää sitten oikeesti viilenee rajun ukkosilman puuskassa ja kukkaan ei siitäkään sit pidä. Nyt vaihan fonttikokoa pienemmäksi...noinh.
Kappas vaan, tännehän on tullut uudenlainen esikatselutilakin, ihan kiva systeemi. 
Tän kesän kuumin lämpöpiikki. Tytär ilmoitti ihanasta uutisesta. Mulla on reilu puolivuotta aikaa makustella asiaa...ollakko ukki, vaari, pappa, paapa, taatta, vanhus vai mikälie. Vaarillahan on se saari niinkuis on mullakin, joten olisikohan se näin yksinkertaista. Ei, ei se ole. Varmasti tämäkin asia tulee nostattaan lämpötilaa tän loppuvuoden osalta ja luulenpa että rakkaani erityisesti käy erittäin kuumana jonnii aikaa. Noh ni, nyt on se tärkee aisa printattu pienellä, niinkuis tapana on joten voin vaihtaa taas fonttikoon isommaksi, näinh. :) Mitäs muuta. Ai niin. Tän kesän projektini kotosalla oli saattaa piha sellaiseen kuosiin, ettei koko kesä menisi ruohoa leikatessa. Tytär ei vielä...huom!, vielä, saanut ponejaan, mutta nyt sekin vaihtoehto näyttää kaikkein todennäköisimmältä eli ensikesäks. Pihaprojektin aloitin siirtämällä lasten hiekkalaatikon parempaan paikkaan. Sitten raivasin semmoisen pusikon sileäksi mitä vuohetkaan ei ollu saanut kalutuksi puhtaaksi. Se on sellainen alue joka aina kesän aikana ryöhähtää viidakoksi ja sitä on hankala ajaa leikkurilla kumpareiden ja kivien takia. Keväisten puutarhaohjelmien innoittamana tilasimme kaikennäköisii pihakivii ja laitoimme sinne kivirinteen. Nyt ei tarvi sitä aluetta ajella leikkurilla, mut oli siinä laittamisessa oma hommansa. Tuli väsy ja ajatus, et tytär saakoon poninsa ja ponit nää mun nurmikkoni.
Laittamatta on vielä lentopallokenttä, pihakeinut, uima-allas tahi kylpytynnyri ja pieni asfaltin pläntti korispallon pompotteluun. Kaks viikkoa tuntuu hyvinkin lyhyeltä ajalta moisten aatoksien toteuttamiseen, lomailun ohella, joten taidankin vain nauttia tästä ilmaston lämpenemisestä kahden omenapuun väliin pingotetussa, verkkomaisessa, nukuttavassa, tuulen mukana hiljaisesti keinuvassa.....:)
 

Arkea

Runotorstain 168. viesti

Kännyn piipitys aamulla.
Reissuvihon sisältö.
Toi irvisti.
Olkaas ny hilijaa!
Mooottorin ulvaisu.
Tienvarren pöntön välähdys.
Punainen liikennevaloissa.
Kesäinen heilahdus,
vasemmalla ja oikealla.
Tuuttaus,
vihreäähän se.
Koulun kellon ääni.
Pusipusi.
Tulen tulen.

Hassu

Runotorstaissa 167. hassu aihe

Hullua,
aamulla
seisoin
sateessa
ulkona.

Hienosta
auringonpaisteesta,
suvesta
Suomen
unelmoin.

Heräsin
aivastaen,
saappaatkin
sisälle
unohdin.

Hurmaava
asu
sinulla,
sanoit
uneeni.

                                     John :)

Kevätnarkomaani

Minä kaupungin valoissa hyörin
ja tilaa omaa unelmoin
minä keväistä valoisaa odotin
varjoisilla kujilla
vaatteilla vähillä hellehattu
ajatus iloisin
minä matelin kujalta aurinkoon
ja matelen vieläkin
-
Kevätnarkomaani
mua saatathan odottaa
Ei, mä etsin ensimmäistä
näiltä pimeiltä kujilta
ja ajatuksiin aurinkoisiin
haluaisin nukkua uudelleen
-
Puutarhojen perällä
multaa kasoittain
Lapio taittui
ja hanko kans
Minä pottuja kasvatin
multa haisikin muulta
ja se nenään otti
niinkuin ennenkin
Talikolla käänsin ja känsiä sain
Housunpäät kurassa
-
Kevätnarkomaani
mua saatathan avittaa
Ei, mä etsin kukkasia
puutarhaan kasvamaan
Väriltään punaisia vähän leikattuja kukintaa rehevää
-
Maaseutujen syrjäkylissä minusta mies kasvoi
harmahtavat haalarit
ja turvalliset jalkineet
Mutta jaksoin vieläkin lisää haaveilla
niinkuin ennenkin
Kun väsähtänein voimin ja hitain ajatuksin
mä maalta poies halusin
-
Kevätnarkomaani
mua saatathan armahtaa
Ei, mä etsin uudestaan
uutta katua kaupungin
joku jolla ois sydän rinnassa jakaa pieni parveke
-
Lämpöisen peiton alta
minä aamuaurinkoon nousin
keitin kahveeta vilttiä nostin
katselin taivaita
Sama keväinen taika
kaikilla kukkasilla
Minä kuljin onnentietä ja kuljen edelleen
-
Kevätnarkomaani
mua saat taas rakastaa
En mä katso eilistä päivää enkä raskasta taivalta suotta...

Runotorstain 165. Kevät....ja kaks viikkoa aikaa, silti
on vaikeaa...A.Aallon  ja Kääriäisen kanssa.

Kaula

Runotorstain 164. haasteeseen.

Sormi hyväilee

kauniisti kaareutuvaa

silmäluomea

ripsiä

naururyppyjä

pilkettä silmän

Hipaisten ohimon

kiehkuroita

Korvanlehteä

nipukkaa

sen

herkästi kutiavaa

taustaa

alas
pitkin värisevää viivaa

kaulalle

Sama matka

huulilla suudellen

on kuin kysyisi

lupaa kielelle

                                                                            John

Taidekokemus

Sattumalta törmäsin tähän. 8.4.2010.

Tjaa, Japsi matkaa ajassa?

Jälleen kerran uteliaisuus voitti. Astuin hämäriin, himmennettyihin taidetiloihin, missä seinille oli taulujen tavoin ripustettu valokuvia led-valaistuissa laatikoissa.

Tämä Sakura niminen teos on oikeasti kooltaan yhden metrin korkea ja kaksi metriä leveä. Nämä mun ottamat valokuvat eivät anna oikeaa kuvaa näistä taideteoksista. Kuvitelkaapa tuo teos oikeassa koossaan, led-lamput sijaitsivat teoksen takana, antaen kuvalle jännän valoisuuden. Sakura tarkoittaa kirsikankukkaa ja Japanissa sillä on tärkeä symboliarvo; muistuttaa ajan ja elämän hetkellisyydestä.
Taiteilija otti useita valokuvia, tallentaen tuon puun elämää,  ajalta ennen kukintaa aina terälehtien putoamiseen asti. Näistä sadoista kuvaotoksista hän koosti yhden ainoan kuvan, missä ilmenee valokuvin keinoin ajan liikkeen ja kirsikankukkien keväinen herääminen. Olihan siellä muitakin aiheeseen liittyviä teoksia mutta tämä teos säväytti ehkä eniten. Toinen teos mikä jäi mieleeni oli Flowers No.3, kokoa 1,8m x 2,9m, eli seinänkokoinen valoisa kukkameri, jonka taiteilija oli koostanut kolmen vuoden ajan luonnonkukista ottamistaan tuhansista yksittäisistä valokuvista.

Tämänlaisiakin teoksia oli ja...

...kun huomasin esittelytilassa tuollaisen ikkunan, niin hetken aikaa, paikkaa ja tilaa sommiteltuani, otin itsestäni tälläisen muistokuvan vierailustani =)

Soitin näyttelyn amanuessille ja sain luvan laittaa nuo kuvat taideteoksista tänne sivulleni, kunhan laitan myös nämä linkit tänne:
http://www.mikkeli.fi/fi/museot/01_mikkelin_taidemuseo/index
http://www.hiroyukimasuyama.com/main/index.html

Hypitään vaan

Valokuva- ja runotorstain 163. aiheeseen: Hyppy

Saisinko luvan
Hetkeksi sinut
seuraani saisin
Vierelleni kainalooni
kanssasi käsi
kädessä kulkemaan
Hauskaa yhdessä
pitämään
Ja nyt sitä mennään
askel askel hyppy
askel askel hyppy
hyppy
hyppy
hyppy
hyppy
Tämähän on mukavampaa
kuin
se äskeinen
hengästyttävä
hyp-py-py ja hyp-py-py ja hyp-py-py

                                                       J©hn

Vielä yks laiskis

Runotorstain 162. haasteeseen: VAIHTOEHTO

Valinta
arjessa
Itse
haluttu
Taiten
oivallettu
Erinomaiseksi
havaittu
Tieksi
omaksi



....äkkiä raapastu =)

Laiskanläksyä2

Menneen torstain 161. aihe: Kärsimys

Hiljaisuuden mennessä

tuli ilmaa vuotavat putket.

Shh...jokin soi,

sitä aluksi kuuntelin.

Enää en vinkunaani haluaisi kuulla.

Päivän häly, pelastukseni.

Yön tullen

seikkailen putkiviidakossa,

etsien ja etsien sitä vuotavaa,

kunnes nukahdan.

                                                                                   J©hn

Laiskanläksyä1

Hupsista kun aika rientää. Olen auttamattomasti jäljessä näiden torstaiblogien haasteiden kanssa.
Päivärytmini on nykyään sellainen, että jos ja kun olis idistä ja aikaa, niin eipä ole tietsikkaa ja kun illemmalla pääsen koneelle niin aika menee verkko-opiskeluuni. Yes! Kattelin työkkärin ylenmäärin turhannäköistä kurssitarjontaa ja kappas vaan, löytyhän sieltä yks helmi =)
Valitettavasti nämä kevätviikot vilisevät niin nopeasti, etten aina ehi sallitussa aikataulussa haasteisiin. Nytkin kun katselin kaksviikkoa vanhoja, menneen runotorstain 160. haasteen muistiinpanojani / hahmotelmiani, niin huh, huh! A4-sivu täynnä lyijärisekametelisoppaa.
Silloisen innoituksen aiheena oli Caj Westerbergin runo, kokoelmasta Uponnut Venetsia (Otava 1972)

"muistot kaikuvat loputtomina kuin
                                             vastakkaiset peilit
eikä niitten kautta voi astua kuin toisiin
                                                   itsensä kuviin,
ulkona taivaanrannan tähti, kumipallo, ja koira"

TYHJYYDESTÄ

on vain AAVISTUSTA

PELKOA

PAHAA OLOA

tykytystä

MUISTOJENi KERA

näen ITSENI

ilman

PEILISALIN HUUMORIa

pitkästä lyhyt

lyhyestä pitkä

laihasta paksu

paksusta laiha

SAMA

KOTIPEILISTÄ
ei naurata
                                                   John

Arkisen aamun klo 7 touhua

Runotorstan 159. aiheeseen.

ASETELMA

Tokalauokkalainen;

Mä laitankin nää 

mokkanahkaiset.

En sotke, en vaan mee

välitunnilla ulos.

Viidesluokkalainen;

Saanks mä pelata

ensiviikon tietsikkavuoroni

jo tänään, heti koulun jälkeen?

Eskarilainen heittää

rukkasensa pöydän alle

ja kiukkuaa, mä en noita laita.

Lukiolainen kuin ohimennen;

Iskä hei, voinks mä mennä

kavereiden kaa Tampereelle

vappubileisiin, meitä olis neljä

tyttöö ja mentäis sit yöks

omppuhotelliin?

Isi on tuhma, sanoi kolmevuotias.



:) Ei kovin runnollista, mut tälläinen "asetelma" nyt vaan pulpahti vastauksena aiheeseen.
Hah, vai "hiljaiseloa" wikipedian mukaan :)))

Olisipa ollu tikut mukana

Valokuvatorstain 158. haasteeseen: TULI

Näis kuvis sitä tulta ei näy mut

kukin voi kuvitella et

millases nuotios

se olisi ollut

se kaikkein mukavin loimu :)

Kuin rakkaus...

Ylläoleva on runotorstain 158. haasteeseen: klikkaa kuvaa jos et näe lukea... seen pitäis aueta isommaks.

Tervehdys kaikille!
Kevättä ilmassa
lumet sulaa itekseen
ei tartte kolailla
kerkiän tännekkin
kuikuilla
palailla
oppiruotuun
runojen
Aivojani rassaamaan :)

t:John

edit 17.03.2010...muutin runon loppuosaa.