27.9.10

177. haasteeseen

 

Voisko vähempää kiinnostaa.
Kirjoituksista tuli ne beet.
Pitäis pystyä parempaan.
Ei mua huvita, en vaan jaksa.
Voiko enempää kiinnostaa.
Kunhan kortti, kevään bileet.
Ensin lukio, sitten elämä.
Voi tätä mättöö, paskaduunii.
Pitäis jaksaa, pitäis ja pitäis.
Elämä on, sanonko mitä.
Taivas on tuolla, sitä en tunne.
Taskussa netti, kylmä sänky.
Irtisanottu kämppä, yhteys tökkii.
Voi tätä elämätöntä elämää,
lopusta loppuun, viikosta toiseen.
Voisko vähempää kiinnostaa.
Enää en jaksa, sä vain jaksoit.
Maksoit laskut ja asunnon.
Pakkasit laukut, matkustit pois.
Enempään jaksanut, sinäkään et.
Vähät mä siitä, vähät mä mistään.
Voisko vähempää kiinnostaa.


Tällä kertaa torstain aiheena ja innoittajana oli Zen Cafen kappale
Taivas on kirkas ja napakka
Tänä aamuna sain sitten raapata auton ikkunaa....aargh.

20.9.10

Kellastuvaa

Runotorstain 176. haasteeseen



Muistan, kuinka
virittelin lankapommeja
rappukäytävään.
Muistan, kuinka rippikoulussa
istuin pakanapöydässä.
Muistan, kuinka opettajan armosta,
sain käydä konepajakouluni loppuun.
Muistan, kuinka ensimmäisellä tanssireissullani,
seisoskelin seinänvierustalla koko illan,
katsellen muiden menoa.
Muistan, kuinka tapasimme ja vieläkin
muistan isäsi saarnan kun
hän pyysi jättämään sinut.
Nykyään saatan löytää auringon
kuivattaman muistilapun lattialta.
Sen haikean kellastuvaa sävyä
voi vain ihmetellä,
taas on yksi yhteinen kesä takanapäin.

15.9.10

Kaiku

175. haaste
....ou jee :)
ehdinpäs!

Harvoinhan äitee niitä
ässiä lasketteli
mutta kun lasketteli,
niin syystäkin.

13.9.10

Kanny


Enpä oo ehtiny töiltäni tätä blogisivuani päivittää saati torstain haasteisiin osallistua. Harmittaa.
Jo meenneenä viikolla, 174. aiheena oli Ilo.




Kahdesta särkyneestä
huolella, rakkaudella
yhden ehjän tein.
Voi sitä iloa,
riemun määrää
mitä kuulinkaan.

t: John jälkijunassa