Hei Sanankehrääjä... Kiitos kommentista. Luulin, että tuo kuva aukenee erilliseen ikkunaan klikkaamalla, mutta nyt kun ite IE:llä ja Firefoxilla kokeilin niin eihän se mihinkään auennut? Aukeniko sinulla vai onnistuitko lukemaan noin pienestä tekstistä?
Hei Arleena... Kiitos kommentista. Mie vasta opettelen tätä käyttöö...kaikki ei mee ihan putkeen niinkuis yleensäkkään ei mene. Mitenkähän tuon saisi klikattavaksi? Oppia ikävä tai sitten isonnan vaan fonttia :)
Näytöissä on zoomi, millä saa riittävän isoksi. Tietysti olisi helpompaa klikkaamalla, mutta siinä en osaa auttaa.
Hieno kokonaisuus. Pidän kovasti sekä kuvasta että runosta. Luin runon kaikkin eri suuntiin ja eri osissa, mutta yli särön lukien oli kuitenkin paras. Tiivis ja hyvin etenevä runo, ei turhia sanoja eikä ajatuksia. Onko helpompi muuttua pikkuhiljaa ja kasvaen vai kerralla - siinäpä se?
Onpa hieno! Runo ja kuva. Runo toimii etenkin alussa oikein hyvin. Minäkin yritin lukea sitä ristiin rastiin, mutta soljuuhan se paremmin vaakaan lukiessa.
Kiitoksia kommenteista erikeeper, Leenukka ja pitkospuu!
Tämän haasteen toteutuksessa meikäläinen jo koki ihan hienoisen murtumisen osaamattomuuden edessä :) ...en saanut alkuperäistä kuvaa klikattavaksi html-koodaamalla, mutta kas kummaa, kun tein tekstin picasalla kuvaan ja siirsin sen bloggeriin ni johan aukeni...ja ilman mitään koodin räpeltelyä :) Taitamattomana kulkijana tieni on aina täytetty yllätyksillä ja ihmeellisyyksillä :)
Runo ja kuva jotka saivat pysähtymään. Luin monella tavalla ja suoraan murtuman yli kuulosti parhaimmailta. Koskettaa meistä jokaista. Hyvin olet sanasi asettanut.
16 kommenttia:
Hieno runo. Pidin siitä, että sen voi lukea monella eri tavalla, ihan konkreettisistikin. Silti siinä on kuvasto kuljetettu loppuun.
Runossa oli hienoa säröä, joka rusahtaen eteni ehjäksi kokemukseksi, elämänmittaiseksi.
Taustalla kuva oli oivallinen yhdistyen runoon hyvin.
Tosin kuva ei suurentunut, joten siitä oli se hyvä puoli, että sain lukea runosi moneen kertaan ja moonin tavoin.
Hei Sanankehrääjä...
Kiitos kommentista. Luulin, että tuo kuva aukenee erilliseen ikkunaan klikkaamalla, mutta nyt kun ite IE:llä ja Firefoxilla kokeilin niin eihän se mihinkään auennut?
Aukeniko sinulla vai onnistuitko lukemaan noin pienestä tekstistä?
Hei Arleena...
Kiitos kommentista. Mie vasta opettelen tätä käyttöö...kaikki ei mee ihan putkeen niinkuis yleensäkkään ei mene. Mitenkähän tuon saisi klikattavaksi? Oppia ikävä tai sitten isonnan vaan fonttia :)
Näytöissä on zoomi, millä saa riittävän isoksi. Tietysti olisi helpompaa klikkaamalla, mutta siinä en osaa auttaa.
Hieno kokonaisuus. Pidän kovasti sekä kuvasta että runosta. Luin runon kaikkin eri suuntiin ja eri osissa, mutta yli särön lukien oli kuitenkin paras.
Tiivis ja hyvin etenevä runo, ei turhia sanoja eikä ajatuksia.
Onko helpompi muuttua pikkuhiljaa ja kasvaen vai kerralla - siinäpä se?
Kiitos Uuna!
Editoin sitä ja nyt lueminenkin luultavasti onnistuu ilman kilikettä :)
Niin ja klikkailemalla vielä paremmin :)
Onpa hieno!
Runo ja kuva.
Runo toimii etenkin alussa oikein hyvin. Minäkin yritin lukea sitä ristiin rastiin, mutta soljuuhan se paremmin vaakaan lukiessa.
Firefoxilla (ja Macilla) klikkailu suuremmaksi onnistui ihan hyvin.
Hienosti aseteltu tämä runo murtuman molemmin puolin ja hieno on runon sisältökin.
Kiehtova murtuma, runo joka avautuu hitaasti. Ja silti jäi mutusteltavaa ensi kerraksikin.
Kiitoksia kommenteista erikeeper, Leenukka ja pitkospuu!
Tämän haasteen toteutuksessa meikäläinen jo koki ihan hienoisen murtumisen osaamattomuuden edessä :)
...en saanut alkuperäistä kuvaa klikattavaksi html-koodaamalla, mutta kas kummaa, kun tein tekstin picasalla kuvaan ja siirsin sen bloggeriin ni johan aukeni...ja ilman mitään koodin räpeltelyä :)
Taitamattomana kulkijana tieni on aina täytetty yllätyksillä ja ihmeellisyyksillä :)
Oi mikä kokonaisuus.
Tykkään. =)
Hallatar...Kiitoksia.
Tykkääminen on kivaa :)
Runo ja kuva jotka saivat pysähtymään. Luin monella tavalla ja suoraan murtuman yli kuulosti parhaimmailta. Koskettaa meistä jokaista. Hyvin olet sanasi asettanut.
savisuti kiitoksia.
Hih. Vaakaan mie sen kirjoitin, en huomannutkaan että sitä ois voinu hahmotella toisinkin :) Pidänpä moisen mielessä.
Voi verraton! Runosi on kuin kuva-arvoitus, ja lukija saa tuntea hoksaamisen ilon. Nerokkaasti yhdistät kuvan ja sanan.
Hei Marjatta...
ja kiitoksia kommentistasi, sain siitä idiksen tynkää; kuva-arvoituksesta palapeliin :)
...hautuu nyt jossain tietämättömissä :)
Lähetä kommentti