Runotorstain ja valokuvatorstain 123. haaste:
"Mieli kuvittaa - mielen tekee mieli ottaa kokonainen kuva elämästä. Mieli koittaa tallentaa viimeiseen asti, mutta me olemme riisuneet muistomme välineen ympärille: kuvalla lähtemisestämme emme voi viestiä muuta kuin keveyden ääntä:"Juhani Ahvenjärvi: Kahvin hyvyydestä (SanaSato 1997, s. 44)
12 kommenttia:
Kevään kaipaus. Loska on ikävä kaveri.
Onneksi leuto enteilee.
Tässä kuva ja runo tukevat toisiaan hienosti - ravintolalaiva ei ole loskan kaveri vaan kangastus, jonka ohi on loskassa vaellettava. Kevätaurinkoa kaivataan rannalla ja laivalla.
Hienoa! Pidin kovasti tunnelmasta ja mielikuvista. Elämä on!
Kaunista sinivalkoista. Oliko toisten iloinen naurukin kangastusta, toivottavasti ei. Kohta on kesä ja tämäkin laiva taas kiertää - iloksemme.
joskus illalla on semmoinen olo,
että pää on täynnä tyhjää, eikä tiedä tuliko aamun ja illan välilä tehtyä edes mitään mainitsemisen arvoista
Niin, ehkä laivat kielikuvana on helppo samaistaa mieleen ja mielensisäisiin liikkeisiin....
runossasi läsnä sisäkkäiset vuodenajat... vuodenaikojen sisäkkyys...
Joskus ajatuksiinsa takertuu tiukemmin kuin todellisuuteen, jonka ikävyydet ottaa vastaan vain kutsumattomina häiriköinä. Runosi on kaunis ja minulle kuvastaa juuri tätä tunnetta. Elävää kieltä :)
Huokaan minäkin...Leuto sääkin tähän vielä, sohjot ja kaikki! Kauheeta kaipuuta kesään!
Erinomainen kuva-runopari!
Kuvaat elämän kirjoa, noin se menee.
Runo ja kuvat ovat kokonaisuus, kuten fyysisestikin yhdessä.
tulee muistoj.ehkä myös tulevaa
Kielikuvat erityisen hyvät, kuva jotenkin surumielisen eloton. Sopivat yhteen.
Susupetal...
Kevättä ja kuivia kelejä kaipailen.
Tuima...
Laiva on ja pysyy. Tuo kuvakin on ihan just otettu eli kyllä tänhetken kangastus on ne iloiset pulinat ja hymyt tuon laivan kannella :)
Aino...
Mielikuvilla läpi harmaan loskan :)
Savisuti...
Juu, kangastusta viime kesästä...ja tulevasta.
Tuo paatti ei enää seilaa, se on työnsä tehnyt ja tekee vielä eläkepäivilläänkin ne kuuluisat Vanhaset :)
Helmi...
Hienoa. Just noin ja loskassa kahlaillen :)
Satu Kaikkonen...
Juu, mrskyävällä merellä iso laivakin tuntuu joskus kovin pieneltä..saati sitten pieni paatti. Vai sisäkkäisiä :)
Kuikka...
Hyvin analysoitu. Ajatus on mun pakkotyö :)
Crane...
Myönnetään :) ...kesän ja loman kaipuu on aina kova.
Aimarii...
Elämän kirjoa, hetken kangastus.
Oke-ey :)
Jip...
Heti kun aukenee ni tuo ei olekkaan enää kangastusta :)
Heli...
:))) Miten niin eloton kuva?
Siinähän on ziljoonittain vesipisaroita...hiukka lumena vain. Yhessä pisarassa on aikas paljo elämää :)
KIITOKSIA KAIKILLE IHANISTA KOMMENTEISTA!!!
Ps. Jos joskus näette miehen viidessäkymmenen seisoskelevan loskaisessa vesisateessa puistotiellä ja hymyillen katselevan kohti pilventakaista aurinkoa, niin älkää pelästykö, Jerry se siinä vain käyttää mielikuvitustaan nauttiakseen elämästä :)
Lähetä kommentti