28.8.09

Tuttujuttu

Runotorstain, 137. haasteessa lähdetään liikkeelle allaolevan kuvan innoittamana.
Kuvan on ottanut mariar.

© mariar

Yksinkertaisen miehen oikoilematon järjenhiven; Lapselle tuiki tarpeellinen turva jäänyt tahi unohtunut pöydälle, siispä kiinostuksen kohde toisaalla...tai jtain muuta.

TUTTUJUTTU
MUSSUTETTU MUUNA
LUSSUTTAEN LUULTU
TISSINÄ TISSUTELTU
ITTEÄNSÄ HAHMOTELTU
HUOMATTU
PUHKI PURESKELLESSA
EIHÄN SE MINUA
MINÄHÄN OLEN MINÄ
MITÄS SITTEN MUUALLA
NIIN UNOHTU
TURVATUTTI
ITSEÄÄN SAA
HUKATTU TUTTI
MAAILMALTA ETSIÄ

J©hn

11 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hävisi ilmeisesti tuo äskeinen kommenttini...??

Hävisi samaan mestaan minne minäkin kun luin runosi. Purin tutin puhki, sitten katosin.. on sen verran monitahoinen tuo sun runosi :-)

Ilona Tammi kirjoitti...

Hauska. Kyllä tutti taipuu moneksi, jopa post moderniin minän tutkiskeluun.

Muhadzir kirjoitti...

Hyvin klangaava runo ja vielä tuollainen kehityspsykologinen näkökulmakin.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Tuttikehä, mutta hienosti tehty.

John kirjoitti...

Tervehdys
erikeeper,
Ilona Tammi,
Mudzahir
ja
Oh-show-tah hoi-ne-ne...
Tutit on pyöriny mun huushollissa aikas kauan ja vieläkin löytyy pari tuttipulloa kaapista.
Yksinkertainen tutti kirvoitti nui hienoja sanoja;
monitahoinen, post moderni, klangaava ja tuttikehä :)
Kiitoksia moisista!

Pitkospuu kirjoitti...

Olipa osuva runo! Hauska ja mukavasti kalevalatyyliä...

John kirjoitti...

Hei Pitkospuu...
Ei pitänyt mut tuli tuommoistakin, vanhalta vahingossa tyyliä. Kiitti kommentista :)

Olli-Pekka Uusitalo kirjoitti...

Tätä oli mukava maiskutella - oivallista onomatopoeettistä leikittelyä ja lapsen alkavaa erillisyyden tajua.

Genoveeva kirjoitti...

Mie oisin pannu että itteänsä ihmetelly......Mutta hyvä noinnii.

Tuima kirjoitti...

Olipa hauska :) Ensin luulin , että menee vaan lorutteluksi, mutta olihan siellä asiaa. Tutti(7rinta)turvaako ihminen lopulta aina kaipaa?

John kirjoitti...

Tervhedys Oopee...
Pitää oikein tsekata sivistyssivulta mitä tuo tarkoitti. Kiitoksia kovasti.

Hei Genoveeva...
Joo, hyvä idis. Ehkäpä muutan sen. Loppuosaan en ollut tyytyväinen mutta silloin oli kiirus vaan osallistua. Eilenilalla käväisi mielessä parempi loppuosa mut nyt aamulla en millään muista millainen se ajatus oli. Kiitti vinkistä.

Hei Tuima...
Tiedä ny mitä ihminen kaipaa...mut ne ihan pienen vauvan ensimmäiset tarpeet ja niihin vastaaminen, se on se mielestäni tärkein juttu. Ensitarpeiden vajeita on vaikeaa paikata jälkijättöisästi. Kiitos kommentista :)