30.10.09

Tylsää, perjantaina torstaita


                                                                          (klicklick)
Runotorstain 146. haaste: Vuorenpeikkojen luolassa

 Sama aihe valokuvatorstaissa..

10 kommenttia:

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Tule pois sieltä pimeästä.

Kutuharju kirjoitti...

Huisin vaikuttava runo: 'lyijypeitto ei siirry ja syömättömän paino vain kasvaa'... kuva komppaa upeasti sanojen ahdistusta.

isopeikko kirjoitti...

Höh. Olit piilottanut tekstin kuvan reunaan. Ensin luulin että sitä ei olekaan. Sitten löysin sieltä peikot ja merihevoset, ja sen punaisen roihun. Kuin ajatuksena päänviipaleen vierestä.

Pisara kirjoitti...

Hyvin ideoitu, hieno runo ja aivo!

Mudzahir kirjoitti...

Hieno ja järkyttävä kuvaus "lyijypeitosta", joka lamauttaa toimettomaksi, ja "pimeästä pelosta", joka väijyy sen takana. Nuo ovat omasta nuoruudestani liiankin tuttuja tunteita, nyt jo onneksi taaksejääneitä. (Pitääpä koputtaa puuta.)

"Mitä tällä kaikella ajalla tekisi?" on elämän perustavimpia kysymyksiä. Toinen perustava kysymys on, miten saisi ajan riittämään kaikelle sille, mitä haluaa tehdä. Viisas se, joka löytää vastauksen näihin molempiin kysymyksiin!

John kirjoitti...

Tervehdys Oh-show-tah hoi-ne-ne...
Joo, mun on heleppo tulla pois mistä vaan. Kiitti vinkistä.

Moi Kutuharju...
Kiitoksia komppaamisesta. Se oli älynväläys tuo kuva :)

Hih, isopeikko...
Teksti kuvassa on se mun formaatti, se kun vaatii hiukka lisäpuuhasteluu. Kiitti kun huomasit.

Hei Pisara...
Kiitoksia. Kuvan aivot on ihan mun omasta pääkopasta. Kännyllä kuva magneettikuvan negasta jonka taustalla alaslaskettu punainen rullaverho. Sekä hiukan fixiä että saa tekstin samaan otokseen.

Tervehdys Mudzahir...
Hyvin koettu, aivokuva ja katoavat merihevoset, ne on mua itteä ja tuo muu osuus on erään nuorenmiehen elämästä just tällä hetkellä, valitettavasti. Kiitoksia kommentista.

Onneks Halloween on ny ohi, se kun ei ole meidän perheen juttu :)
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!!

unnu kirjoitti...

Tehokas ja vaikuttava runo ja kuva myös! Tämä marraskuu teettää kaikenlaista, mutta sanoihin sotkeutuminen usein helpottaa :-)

John kirjoitti...

Hei unnu...tai uuna, kumpi vain :)
Jep, elo vuodenajan mukaan kuuluu väistämättömiin hyveisiin. Sitten kun saa sokerina torstain inspiksen niin on mukavaa ajankulua koitella et saako mitään aikaiseks vai eikö :)
Kiitoksia kommentista. Itse en ole viälä edes kerennyt aiheen peikkoluolis kierrellä mut tänään koitan vierailla...ennen huomisen uutta.

Hilbert kirjoitti...

Vaikuttava runo, johon voin samaistua ihan liikaakin.

John kirjoitti...

Moi Hilbert...
Vuodenajan huomioonottaen samaistumiseen ei paljoa tarvitakkaan. Meillä lapset heräs innoissaan, lunta maassa :)
Kiitti kommentista.