Kesken kuuman unen
haistan muikean maun.
Silmänräpsyn herätys
vatsanpohjan lähtölaukaus
kilpajuoksun aikaansai.
Alkumatkalla tyhjää
vessaa toivoin.
Puolivälissä tiesin jo sen,
häviäisin ja
loppumatkan ajatus sumeana,
pinnistellen,
huulet tiukasti puristettuna,
posket pullollaan
kunnes maalissa
lavuaarin yllä
koin sen
pandeemisen pärskäyksen.
Sitä räiskyi nenästä,
se tunkeutui silmiin
ehkä korviinkin.
Onneksi
vuolain osa tulvi suusta.
Ihmeen hyvän
tuoksuista,
hieman lämmintä,
pehmeän
ällöä
oksennettavaa
on valion
vanilijajoqurtti.
John
Muistilapussani oli merkintä että "Pärskäys"
2 kommenttia:
Yöööksss...
Jaa...
Toisaalta ihailen kyllä sitä, että yrjöömisestäkin voi saada näin hienon runon!!
Hei Arjaanneli :)
Kiitos osanotosta. Tamiflun ei oikein sopinut vatsalleni :(
Lähetä kommentti