Päivärytmini on nykyään sellainen, että jos ja kun olis idistä ja aikaa, niin eipä ole tietsikkaa ja kun illemmalla pääsen koneelle niin aika menee verkko-opiskeluuni. Yes! Kattelin työkkärin ylenmäärin turhannäköistä kurssitarjontaa ja kappas vaan, löytyhän sieltä yks helmi =)
Valitettavasti nämä kevätviikot vilisevät niin nopeasti, etten aina ehi sallitussa aikataulussa haasteisiin. Nytkin kun katselin kaksviikkoa vanhoja, menneen runotorstain 160. haasteen muistiinpanojani / hahmotelmiani, niin huh, huh! A4-sivu täynnä lyijärisekametelisoppaa.
Silloisen innoituksen aiheena oli Caj Westerbergin runo, kokoelmasta Uponnut Venetsia (Otava 1972)
"muistot kaikuvat loputtomina kuin
vastakkaiset peilit
eikä niitten kautta voi astua kuin toisiin
itsensä kuviin,
ulkona taivaanrannan tähti, kumipallo, ja koira"
TYHJYYDESTÄ
on vain AAVISTUSTA
PELKOA
PAHAA OLOA
tykytystä
MUISTOJENi KERA
näen ITSENI
ilman
PEILISALIN HUUMORIa
pitkästä lyhyt
lyhyestä pitkä
laihasta paksu
paksusta laiha
SAMA
KOTIPEILISTÄ
ei naurata
John
ei naurata
John
Hieman sekaisista keskeneräisyyksistä pinottu ja varmasti se alkuperäinen ajatus hukattuna mut kuiteski tänne nyt tallennettuna :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti