Muistan, kuinka
virittelin lankapommeja
rappukäytävään.
Muistan, kuinka rippikoulussa
istuin pakanapöydässä.
Muistan, kuinka opettajan armosta,
sain käydä konepajakouluni loppuun.
Muistan, kuinka ensimmäisellä tanssireissullani,
seisoskelin seinänvierustalla koko illan,
katsellen muiden menoa.
Muistan, kuinka tapasimme ja vieläkin
muistan isäsi saarnan kun
hän pyysi jättämään sinut.
Nykyään saatan löytää auringon
kuivattaman muistilapun lattialta.
Sen haikean kellastuvaa sävyä
voi vain ihmetellä,
taas on yksi yhteinen kesä takanapäin.
10 kommenttia:
Aika keltaa muistot! Alkaen rivistä "Nykyään saatan..." voisi runon erotta erilliseksi säkeistöksi (ennen - nyt). Lankapommeista muistilappuihin mahtuu monta muistoa.
pasanen moi!
Niinpä voikin, muistilaput on vaan nykyisin mulla enempi käytös kuin ennen :)
Kiitti vinkistä.
Mitä olisi ihminen ilman muistoja? Muistojensa kanssa ei tunnu yksinäiseltä, niistä on seuraa. Onhan tietysti ikäviäkin muistoja, mutta nekin on käytävä läpi ja nekin kellastuvat.
Pidin kovasti. Tässä on suoruutta, huumoria ja lämpöä. Kiitos.
PS. Myös kuva miellyttää.
minäkin pidin runosta. kauhean intiimin oloinen runo.
kuvakin on hieno
Hei aimarii...
Ihminen ilman muistoja? Päätön tai aivoton ois aika lähellä. Toises ääripääs sit semmoinen jolla out of memory tilanne, ei sitä vaan kaikkea jaksa muistella.
No mutt´ta Tuima...
et olleskaan tuimamaisella päällä? kiitti siitä.
ps. itekkin yllätyin sillä kuvaa ottaessani olosuhteet ei todelakaan olleett noin keltaiset...eli sataatihutti.
Joo, Ilona Tammi...
intiimit ovat joskus ollakseen kovinkiin kauheita...kait se riippuu ihmisest tai ajast, ehkä.
Kiitoksii kommenteista!
Jollain tavalla todella ihana runo. Ja kuva on aivan mainio! :)
Keltainen lehtikin on haikea muistilappu kesästä joka oli. Kuva on hieno, värien vastakohdat puhuttelevat. Tihkusateella saa hienoja kuvia, värit saa paremmin esiin. Runon loppu on upea, siinäkin nousee elämän vastakohdat esiin.
Hei Crizy ja Mehtäsielu! Kiitoksia kommenteista. Olen luokan kanssa retkellä, apupaimenena, enkä ole siks kerenny kiitteleen. Yks yö vielä ja sit paluu arkeen.
Lähetä kommentti