17.11.10

Isänpäivänkortti

Torstain 184 haaste:

            isä

Isällä oli saappaanvarret
korkeammalla kuin minulla.
Pintajään pettäessä allamme,
se oli aina minun saappaani
jotka hörppivät jäähileisen
kylmää vettä.
Isällä oli pidempi liuku ja
vahvempi potku hiihtäessämme.
Tiesin, että kun en poikkea ladulta,
niin en eksy yksikseni pimeään metsään.
Yhdeksänvuotiaana heräsin maailmaan,
isä muuttui sohvaperunaksi, äijäksi,
vieläpä hulluksi sellaiseksi.
Se on saanut sodassa
kranaatinsirpaleen päähänsä,
diagnosoi äiti.
Vanhat miehet eivät mene lääkäriin,
luulevat vielä hulluksi.
Se ja sama, elämä meni niin hulluksi,
että erosivat, onneksi.


.......
viikonlopun isänpäivää meillä
lähestyttiin näin....
         isä,
tänään koulussa oli ihan tylsää,
oikeastaan mä voisin jo lopettaa
koko koulunkäynnin.
Mä en enää mene sinne.
Koulussa valmistauduttiin tulevaan
viikonloppuun tekemällä isälle
onnittelukortti. 
No se pysähty siihen ja kysy
että kummallekkos sä teet
ja kun mä en heti oikeen
tiennyt niin se sano, että
tee molemmille.
Ekaluokkalainen joutui prosessoimaan asioita
joita hänen ikätasoisensa ei normaalisti tarvitse.
Laps miettii ja mietti, että tekisikö kortin isälle
joka lukee iltasadut, kuljettaa kouluun ja on
aina komentelemassa
vai isälle joka kaks kolme kertaa vuodessa
tulee suomeen siten, että saan olla hänen
kanssaan muutaman päivän.
Vai sillekkö jota oikea äitini sanoo nyt isäkseni,
sille jota en oikeestaan tunne vai sillekkö
jota en ole enää nähnyt, mutta sitäkin
oikea äitini sanoi isäkseni.
Äiti kyllä sanoi, että ne ovat äitini miesystäviä,
heille ei tarttis mitään kortteja tehdä.  
Ensin mä aloin piirtään päivänkakkaraa,
mutta se meni hieman pieleen joten suttasin sen yli.
Sitten tein toisen, siitäkin tuli ruma musta läiskä,
mä heitin senkin roskiin.
Mä tein koko roskiksen täyteen.
Laps hermostui ja oli jännitteinen
kun muut esittelivät jo luomuksiaan opettajalle.
Aika alkoi loppua ja niinpä
hän yritti pinnistellä koko tahdonvoimallaan
kuin isoakin pissahätää pidätellen.
Aina eivät opettajat huomaa märkiä housuja,
eivätkä asiayhteyksiä.


isänpäivänkortti
Näitä moneen kertaan tehtyjä
rypisteltyjä
palasiksi revittyjä,
teipillä korjattuja
onnittelukortteja,
jotka hukataan vielä
isänpäivän aamunakin.
Näitä viime hetkellä
pikaisesti tehtyjä,
olen vastaanottanut
tippa silmäkulmassa
tietäen, miten suurella
voimainponnistuksella
ne on tehty.

                         t:John


ps. tänä aamuna laps meni jo ihan reippain mielin kouluun :)

4 kommenttia:

Hallatar kirjoitti...

Sie oletkin sellai suurisydäminen Isä. =)

John kirjoitti...

Una,
tiedä ny suuresta, mut lapsen oireilut, ei niitä voi olla huomaamatta.
Kiitti kommentista.

savisuti kirjoitti...

Voi pientä kortintekijää! Elämä ei ole aina oikeudenmukaista! Onneksi on isiä ja äitejä jotka rakastaa muidenkin tekemiä lapsia! :)

John kirjoitti...

Hei savisuti! ...sullahan on uus, söpö profiilikuva :)
Niinpä, kokemukseni mukaan pieniltä menee vuosia ennenkuin homma alkaa olla oikeasti kortintekijän omissa käsissä. Ja aattele, se ol vaan kortintekoa. Muitten asioitten kanssa meneekin paljo kauemmin, usein koko elämä. Kiitti kommentista. Mä oon työkiiruun takia vähentänyt tätä blogini ylläpitoo, koitan ees torstaisiin osallistua, mut nekin on viimeaikoina ollu jotenkin vaikeita aiheiltaan. Sit kun joskus tulevaisuudessa pääsen takasin toimistolle, oman koneeni ääreen, niin luultavast silloin homma sujuu tiuhemmin.
Hyvää pikkujouluaikaa sinulle ja kaikille muillekin vierailijoille!