14.6.11

Kesäkummitus

211. Runo- ja valokuvatorstaissa.
Haastesanana on k e s ä k u m m i t u s
Haasteen taustaksi oheinen tekstilaina, jota myös voi käyttää runon innoituksena:
"Kylmä viima kohosi portaita ja puhalsi niskaani. Nyt perästäpäin epäilen, että todella hieman pelästyin; mutta silloin minusta vain tuntui, että täytyy olla hiukan varovainen. Siksi ryömin päättäväisesti vuoteen alle ja odotin.
Hetken kuluttua portaat alkoivat narista. Pieni narahdus ja sitten vielä toinen. Minä tiesin, että askelmia oli yhdeksäntoista, sillä portaiden rakentaminen oli ollut aivan erityisen työlästä (ne olivat näet kierreportaat). Laskin siis yhdeksäntoista narahdusta.
Sitten tuli taas hiljaista ja minä ajattelin: - Nyt se seisoo oven takana ... "


(Tove Jansson: Muumipapan urotyöt, Wsoy 1963, suom. Laila Järvinen)

Pidätin hengitystä ja kuuntelin ääneti. Se alkoi hiljalleen, yhä voimistuen, se jyskytti ovea tasaisen raskaasti ja vaativasti. Mamma se ei voinut olla. Hänen askelluksensa rytmin olisin tunnistanut eikä hän varmasti tao ovea tuolla lailla. Tiedän oven olevan vankkaa rakennetta mutta sen vanha lukko huolestutti. Se oli löytynyt rannalta puoliksi hiekkaan hautautuneena ja se oli ollut kovin ruosteinen. Sen kieli jäi usein puolitiehen. Vuoteen alla makaaminen alkoi tuntua huonolta ajatukselta. Siellä oli pölyistä ja ahdasta. Hikihelmet valuivat otsallani. Jos tuo, mikä lie, saa oven auki, niin minähän olen täällä satimessa. Parempi kohdata moinen mikä lie silmästä silmään ja toivoa vain parasta. ”Älä nyt ovea riko!” huusin kaikella rohkeudella mitä minulla sillä hetkellä oli. Ääneni vain kuulosti kovin pieneltä. Huusinko laisinkaan vai vain ajatuksissani? Ryömin pois vuoteen alta ja seisoin ääneti kuulostellen. Nyt ei kuulunut mitään. Hiljaa hiivin oven luo. Painoin korvani kiinni sen tammipuiseen pintaan. Kuului vain etäisen tuulen vaimeaa kohinaa. Olin varma, että se jokin, mikä lie, seisoi juuri nyt oven toisella puolella ja kuunteli samoin korva kiinni ovessa. Ihan kuulin sen sydämen lyönnitkin. Mitä ihmettä minä nyt teen? En ollut kuullut narahduksia jotka olisivat kertoneet poistumisesta, joten ihan varmasti se on juuri nyt oven takana. Ajatus puistatti niin, että olisiko sittenkin viisaampaa palata takaisin vuoteen alle piiloon. Hetken mietittyäni päädyin ajatukseen; parempi kohdata mikä liekään pystyssä päin ja hattu päässä. Niin missäs se hattuni onkaan? Jaahah, näkyy pudonneen lattialle sängyn viereen.. Hain ja painoin sen päättäväisesti päähäni. Otin tuiman ilmeen ja tempaisin oven yhdellä riuhtaisulla auki. Ei ketään. Katsoin joka suuntaan rappusten ylätasanteella sekä kurkistin portaikkoon. Ei ketään. ”Onko täällä ketään?” huikkasin. Ei vastausta. Laskeuduin ne yhdeksäntoista narisevaa rappusta alakertaan joka narahduksen laskien, varmistuakseni niiden määrästä. Alhaalla havaitsin ulko-oven olevan auki. Menin ovesta ulos kuistille ja huomasin auringon jo paistavan korkealla.

”Hyvää huomenta pappa!” kuulin äänen sanovan. Käännyin katsomaan. ”Tänään sinä nukuitkin harvinaisen pitkään. Et nähnyt kaunista auringonnousua”. Hämmästyin, mammahan se siinä istui kuistin pöydän ääressä nauttimassa aamupalaansa. ”Huomenta, huomenta ystäväin” vastasin. Mamma ei siis tiennyt, että olin jo ollut aikaisemmin jalkeilla. Istuuduin samoin pöydän ääreen kysyen.”Näitkös sinä sitä?”. Mamma ryysti kupista ja kysyi ”Niin mitä?”


Hän ei siis ollut huomannut mitään tai ketään. Tämähän on kovin kummallista. Ehkä on parempi olla enää ajattelematta koko asiaa. Kaadoin kahvia kuppiini ja avasin aamun lehden. Silmiini osui heti pieni ilmoitus, `Kirjoita tarina kesäkummituksesta ja voita matka etelään`. Jähmetyin välittömästi aavistaen asioilla olevan sittenkin merkitystä. Jos se, mikä lie, olikin ollut kummitus, joka halusi minun tulevan alas lukemaan juuri tätä lehteä. Niin sen täytyy olla kun asiaa nyt tarkemmin ajattelen, kaikkihan on ihan selvää. Kummitus haluaa, että kirjoitan siitä tuohon lehteen. No hyvä, juonpa ensin aamukahvini ja sitten menen heti kirjoittamaan kaiken ylös, niin saan tämänkin päivän järjestykseen. Tästähän tulee oikein mukavanoloinen ja lämmin kesäpäivä.



Posted by Picasa

2 kommenttia:

Una Reinman kirjoitti...

Kuinka kävi? Voititko kesämatkan etelään? =D


Kiitos John kaikista ilahduttavista kommenteistasi blogeissani!!!! =)

John kirjoitti...

Hih Una :)
Jatkoin vain tarinaa ja sinnehän tuo hiljainen haaveeni vain, kuin huomaamattani, putkahti sekaan :)
En voittanut, harmi. Täytyisi olla rohkea ja tilata jo nyt ensikesän lomamatkat.
Kukkakorttiin piiloitetun palkinnon kyllä sain :D
Kiitos vaan itsellesi. Kotikoneeni on vieläkin hankkimatta, joten lueskelen vasta nyt näitä blogikirjoituksia.