Ex nihilo

Rangaistus. Eri Maailmat, yhteinen elämä.
Ilomme lasit, ajatuksemme ylivuotavat.
Harhainen vastaan harhaan oppinut.
Yhdessä harmaantuneet Herran eksyjät.
Vapahtajan valtuuttamat.
Hengellisen suuntauksen isä, kepeine piteineen,
nuuttaa, kamalan painavan arjen,
painajaisen tuo.

Selityksen selitystä.
Oppi vie kiistaan aallokkoon, tielle ei minnekkään.
Minä kasvattajana, sinä hengellisenä.
Yhdessä huudamme, kauemmaksi loittonemme.
Yksinäni hiljennyn, tyhjennyn, tilaa teen.
Annan mahdollisuuden Hänelle,
ratkaisulle oikealle,
tyhjästä hyvälle.

J©hn

Vaikia päivä....oli vaa jtn puuhattava.

10 sanan runo

NAURUA JA ITKUA
HUUTOA TAUOTTA
HÄN
HAKKASI REIÄN
PAHANOLONSA
SYDÄMMEENI

J©HN

Runotorstain 139.haaste

2. 10 sanan runo
IHANAN
TYTTÄRENI
ILOJA
NÄYTTÄÄKÖ
TESTI TULOSTA
ETUKÄTEEN
ENNEN
MYÖHÄSSÄOLON
TIETOA

J©HN

...runoista ny tiiä mut purskahduksia kumminski.

John puolukkametäs

IKIMETSÄN SYÖVEREISSÄ
NEUVOTONNA HAAHUILIN
HAESKELIN HERKKUA
ILMEILTÄÄNSÄ PUOLUKKAISTA
MÄTTÄILLESSÄNI LÖYSINKIN
IHAN APAJAMAISESTI
LAKIKKAITA
LUULLEN KELTAISTA
ISOHKOA ARMADAA
NÄKÖHÄIRIÖKSI AURINGON
ERHEEKSI METSÄN
NEIDON Runotorstain 138. haaste: Inhimillistä
J©HN
Edit Ti 8.9 klo:8:10 ...Kummallista, aamulla kun lukasin tuon ni peljästyin, tuommoisenko minä eilen rustasin? Eilen se ei tuntunut tökkivän ni paljo kuin nyt aamulla. Sitten takavasemmalta muistin ja hoksasin, ai ni se onkin tää aihe :)
P.s. Viime vuonnakin oli aikaslailla samanoloinen haaste...Inhimillinen tekijä.

Tuttujuttu

Runotorstain, 137. haasteessa lähdetään liikkeelle allaolevan kuvan innoittamana.
Kuvan on ottanut mariar.

© mariar

Yksinkertaisen miehen oikoilematon järjenhiven; Lapselle tuiki tarpeellinen turva jäänyt tahi unohtunut pöydälle, siispä kiinostuksen kohde toisaalla...tai jtain muuta.

TUTTUJUTTU

MUSSUTETTU MUUNA

LUSSUTTAEN LUULTU

TISSINÄ TISSUTELTU

ITTEÄNSÄ HAHMOTELTU

HUOMATTU

PUHKI PURESKELLESSA

EIHÄN SE MINUA

MINÄHÄN OLEN MINÄ

MITÄS SITTEN MUUALLA

NIIN UNOHTU

TURVATUTTI

ITSEÄÄN SAA

HUKATTU TUTTI

MAAILMALTA ETSIÄ

J©hn

Sateenkaari

(näpynäpy)

136. Valokuva- ja runotorstaihin.

Parasta kesässä

klickklick

Runo- ja valokuvan 135 haaste.

Voihan räkä

Miehenalkua reipasta
alle metrin mittaista
kädestä talutan.
Tapaamiseen
ilonpäivään
äidin.
Vihdoinkin
kaksi
pienenpientä
juoksuaskelta
ja hyppy.
Äiti,
muistin ottaa sen,
nenäliinan silitetyn
ja taitellun.
Se on mulla taskussani.
Hymyilin.
Enpäs huomannut pojan
moista taskuunsa laittaneen.
Meillä itkut itketään
yhdessä taivaanisän alla.
Nenätkin pyyhitään
mutten kertonut
että mihin.

©Jerry