Kaula

Runotorstain 164. haasteeseen.

Sormi hyväilee

kauniisti kaareutuvaa

silmäluomea

ripsiä

naururyppyjä

pilkettä silmän

Hipaisten ohimon

kiehkuroita

Korvanlehteä

nipukkaa

sen

herkästi kutiavaa

taustaa

alas
pitkin värisevää viivaa

kaulalle

Sama matka

huulilla suudellen

on kuin kysyisi

lupaa kielelle

                                                                            John

Taidekokemus

Sattumalta törmäsin tähän. 8.4.2010.

Tjaa, Japsi matkaa ajassa?

Jälleen kerran uteliaisuus voitti. Astuin hämäriin, himmennettyihin taidetiloihin, missä seinille oli taulujen tavoin ripustettu valokuvia led-valaistuissa laatikoissa.

Tämä Sakura niminen teos on oikeasti kooltaan yhden metrin korkea ja kaksi metriä leveä. Nämä mun ottamat valokuvat eivät anna oikeaa kuvaa näistä taideteoksista. Kuvitelkaapa tuo teos oikeassa koossaan, led-lamput sijaitsivat teoksen takana, antaen kuvalle jännän valoisuuden. Sakura tarkoittaa kirsikankukkaa ja Japanissa sillä on tärkeä symboliarvo; muistuttaa ajan ja elämän hetkellisyydestä.
Taiteilija otti useita valokuvia, tallentaen tuon puun elämää,  ajalta ennen kukintaa aina terälehtien putoamiseen asti. Näistä sadoista kuvaotoksista hän koosti yhden ainoan kuvan, missä ilmenee valokuvin keinoin ajan liikkeen ja kirsikankukkien keväinen herääminen. Olihan siellä muitakin aiheeseen liittyviä teoksia mutta tämä teos säväytti ehkä eniten. Toinen teos mikä jäi mieleeni oli Flowers No.3, kokoa 1,8m x 2,9m, eli seinänkokoinen valoisa kukkameri, jonka taiteilija oli koostanut kolmen vuoden ajan luonnonkukista ottamistaan tuhansista yksittäisistä valokuvista.

Tämänlaisiakin teoksia oli ja...

...kun huomasin esittelytilassa tuollaisen ikkunan, niin hetken aikaa, paikkaa ja tilaa sommiteltuani, otin itsestäni tälläisen muistokuvan vierailustani =)

Soitin näyttelyn amanuessille ja sain luvan laittaa nuo kuvat taideteoksista tänne sivulleni, kunhan laitan myös nämä linkit tänne:
http://www.mikkeli.fi/fi/museot/01_mikkelin_taidemuseo/index
http://www.hiroyukimasuyama.com/main/index.html

Hypitään vaan

Valokuva- ja runotorstain 163. aiheeseen: Hyppy

Saisinko luvan
Hetkeksi sinut
seuraani saisin
Vierelleni kainalooni
kanssasi käsi
kädessä kulkemaan
Hauskaa yhdessä
pitämään
Ja nyt sitä mennään
askel askel hyppy
askel askel hyppy
hyppy
hyppy
hyppy
hyppy
Tämähän on mukavampaa
kuin
se äskeinen
hengästyttävä
hyp-py-py ja hyp-py-py ja hyp-py-py

                                                       J©hn

Vielä yks laiskis

Runotorstain 162. haasteeseen: VAIHTOEHTO

Valinta
arjessa
Itse
haluttu
Taiten
oivallettu
Erinomaiseksi
havaittu
Tieksi
omaksi



....äkkiä raapastu =)

Laiskanläksyä2

Menneen torstain 161. aihe: Kärsimys

Hiljaisuuden mennessä

tuli ilmaa vuotavat putket.

Shh...jokin soi,

sitä aluksi kuuntelin.

Enää en vinkunaani haluaisi kuulla.

Päivän häly, pelastukseni.

Yön tullen

seikkailen putkiviidakossa,

etsien ja etsien sitä vuotavaa,

kunnes nukahdan.

                                                                                   J©hn

Laiskanläksyä1

Hupsista kun aika rientää. Olen auttamattomasti jäljessä näiden torstaiblogien haasteiden kanssa.
Päivärytmini on nykyään sellainen, että jos ja kun olis idistä ja aikaa, niin eipä ole tietsikkaa ja kun illemmalla pääsen koneelle niin aika menee verkko-opiskeluuni. Yes! Kattelin työkkärin ylenmäärin turhannäköistä kurssitarjontaa ja kappas vaan, löytyhän sieltä yks helmi =)
Valitettavasti nämä kevätviikot vilisevät niin nopeasti, etten aina ehi sallitussa aikataulussa haasteisiin. Nytkin kun katselin kaksviikkoa vanhoja, menneen runotorstain 160. haasteen muistiinpanojani / hahmotelmiani, niin huh, huh! A4-sivu täynnä lyijärisekametelisoppaa.
Silloisen innoituksen aiheena oli Caj Westerbergin runo, kokoelmasta Uponnut Venetsia (Otava 1972)

"muistot kaikuvat loputtomina kuin
                                             vastakkaiset peilit
eikä niitten kautta voi astua kuin toisiin
                                                   itsensä kuviin,
ulkona taivaanrannan tähti, kumipallo, ja koira"

TYHJYYDESTÄ

on vain AAVISTUSTA

PELKOA

PAHAA OLOA

tykytystä

MUISTOJENi KERA

näen ITSENI

ilman

PEILISALIN HUUMORIa

pitkästä lyhyt

lyhyestä pitkä

laihasta paksu

paksusta laiha

SAMA

KOTIPEILISTÄ
ei naurata
                                                   John

Arkisen aamun klo 7 touhua

Runotorstan 159. aiheeseen.

ASETELMA

Tokalauokkalainen;

Mä laitankin nää 

mokkanahkaiset.

En sotke, en vaan mee

välitunnilla ulos.

Viidesluokkalainen;

Saanks mä pelata

ensiviikon tietsikkavuoroni

jo tänään, heti koulun jälkeen?

Eskarilainen heittää

rukkasensa pöydän alle

ja kiukkuaa, mä en noita laita.

Lukiolainen kuin ohimennen;

Iskä hei, voinks mä mennä

kavereiden kaa Tampereelle

vappubileisiin, meitä olis neljä

tyttöö ja mentäis sit yöks

omppuhotelliin?

Isi on tuhma, sanoi kolmevuotias.



:) Ei kovin runnollista, mut tälläinen "asetelma" nyt vaan pulpahti vastauksena aiheeseen.
Hah, vai "hiljaiseloa" wikipedian mukaan :)))