Eteenpäin

Tässä ihmeiden maailmassa kohtaamme rikautta rakkautta monenlaisia onnenkantamoisia. Löydämme aarteita enimmäkseen vain tyhjyyttä. Joskus menetämme kaiken kuin Afrikan tähdessä. Kävi miten kävi. Etsiessämme kuljemme eteenpäin kunnes löydämme sen oikean.

177. haasteeseen

 

Voisko vähempää kiinnostaa.

Kirjoituksista tuli ne beet.

Pitäis pystyä parempaan.

Ei mua huvita, en vaan jaksa.

Voiko enempää kiinnostaa.

Kunhan kortti, kevään bileet.

Ensin lukio, sitten elämä.

Voi tätä mättöö, paskaduunii.

Pitäis jaksaa, pitäis ja pitäis.
Elämä on, sanonko mitä.
Taivas on tuolla, sitä en tunne.
Taskussa netti, kylmä sänky.
Irtisanottu kämppä, yhteys tökkii.
Voi tätä elämätöntä elämää,
lopusta loppuun, viikosta toiseen.
Voisko vähempää kiinnostaa.
Enää en jaksa, sä vain jaksoit.
Maksoit laskut ja asunnon.
Pakkasit laukut, matkustit pois.
Enempään jaksanut, sinäkään et.
Vähät mä siitä, vähät mä mistään.
Voisko vähempää kiinnostaa.


Tällä kertaa torstain aiheena ja innoittajana oli Zen Cafen kappale
Taivas on kirkas ja napakka
Tänä aamuna sain sitten raapata auton ikkunaa....aargh.

Kellastuvaa

Runotorstain 176. haasteeseen



Muistan, kuinka
virittelin lankapommeja
rappukäytävään.
Muistan, kuinka rippikoulussa
istuin pakanapöydässä.
Muistan, kuinka opettajan armosta,
sain käydä konepajakouluni loppuun.
Muistan, kuinka ensimmäisellä tanssireissullani,
seisoskelin seinänvierustalla koko illan,
katsellen muiden menoa.
Muistan, kuinka tapasimme ja vieläkin
muistan isäsi saarnan kun
hän pyysi jättämään sinut.
Nykyään saatan löytää auringon
kuivattaman muistilapun lattialta.
Sen haikean kellastuvaa sävyä
voi vain ihmetellä,
taas on yksi yhteinen kesä takanapäin.

Kaiku

175. haaste

....ou jee :)
ehdinpäs!

Harvoinhan äitee niitä
ässiä lasketteli
mutta kun lasketteli,
niin syystäkin.

Kanny

Enpä oo ehtiny töiltäni tätä blogisivuani päivittää saati torstain haasteisiin osallistua. Harmittaa.
Jo meenneenä viikolla, 174. aiheena oli Ilo.

Kahdesta särkyneestä

huolella, rakkaudella

yhden ehjän tein.

Voi sitä iloa,

riemun määrää

mitä kuulinkaan.

t: John jälkijunassa

Ilmastonmuutos

Runotorstain 173. haasteeseen.

Myrskyn katkomia puita

tuulen taivuttamia runkoja

kaatunutta metsää.

Ajoin hiukseni

yhdeksän millin terällä.

Sateen 

aiheuttamia tulvia

nyrkinkokoisia rakeita.

Yöllä olit vallaton

en itseäni tuntenut

Aamulla
paistoi aurinko
raikas hengitys

 Hattu syvemmällä

varmanvakaa olo

Muutama aste

mutavyöryt taifuunit
maailmalla
kesäiset
salamamme

Lyhyet hiukset

sähköä ilmaan

se vakuuttaa.

t:John

Ilmastoteko?

Nyt on ihan pakko verrytellä, oikoa, venytellä, sormia taivutella ja jotain tänne näpytellä, ettei tule katoa.
Pitkästä aikaa hmm...
Haastetorstait kesälaitumilla ja kesäksi aihe josta en nyt tiijä saanko siitä mittään aikaiseksi, en ainakaan näin äkkirykäsyllä, joten annanpa asian lämmetä.
No mistä sitten näpyttelisin?... itestäni tietty.
Viimekuun alussa tuli pomolta viesti, että vaikka oot lomautettuna niin vuosilomaakin pitäis pitää ja heti kun aloin sitä kunnon lomaa pitämään ni tietysti tuli heti kutsu töihin. Harmi kun en älynny alkamaan pitää sitä lomaani jo aikaisemmin keväällä, silloinhan olis ollut sopivampi aika keskeyttää tää lomailuni. Mr Murphyn ja pomoni touhut pitäis jo tähän ikään mennessä tietää, mutta kun asiat tuppaa vain unohtuun. No nyt oon ollut hommis jo toista kuukautta ja sain sovittua tänne firmaan edes parin viikon oikeasta kesälomasta, ennen lasten koulujen alkua. Kahden viikon lomassa on vaan semmoinen vika, että se eka viikko menee töistä lomalle laskeutuessa ja se toinen viikko sit siihen, et henkisesti valmistautuu palaamaan. Harmittaa hiukka jo etukäteen. Lapset on ladannut aikamoisia odotuksia noihin kahteen tulevaan "loma" viikkoon, saati sitten rakkaani. Anteeks nyt tää valivali-tyylinen aloitus, tää on nyt tätä ilmaston lämpötilan kohottamista ennestäänkin lisäävää valivali valitusta, kuten sekin, kun sää sitten oikeesti viilenee rajun ukkosilman puuskassa ja kukkaan ei siitäkään sit pidä. Nyt vaihan fonttikokoa pienemmäksi...noinh.
Kappas vaan, tännehän on tullut uudenlainen esikatselutilakin, ihan kiva systeemi. 
Tän kesän kuumin lämpöpiikki. Tytär ilmoitti ihanasta uutisesta. Mulla on reilu puolivuotta aikaa makustella asiaa...ollakko ukki, vaari, pappa, paapa, taatta, vanhus vai mikälie. Vaarillahan on se saari niinkuis on mullakin, joten olisikohan se näin yksinkertaista. Ei, ei se ole. Varmasti tämäkin asia tulee nostattaan lämpötilaa tän loppuvuoden osalta ja luulenpa että rakkaani erityisesti käy erittäin kuumana jonnii aikaa. Noh ni, nyt on se tärkee aisa printattu pienellä, niinkuis tapana on joten voin vaihtaa taas fonttikoon isommaksi, näinh. :) Mitäs muuta. Ai niin. Tän kesän projektini kotosalla oli saattaa piha sellaiseen kuosiin, ettei koko kesä menisi ruohoa leikatessa. Tytär ei vielä...huom!, vielä, saanut ponejaan, mutta nyt sekin vaihtoehto näyttää kaikkein todennäköisimmältä eli ensikesäks. Pihaprojektin aloitin siirtämällä lasten hiekkalaatikon parempaan paikkaan. Sitten raivasin semmoisen pusikon sileäksi mitä vuohetkaan ei ollu saanut kalutuksi puhtaaksi. Se on sellainen alue joka aina kesän aikana ryöhähtää viidakoksi ja sitä on hankala ajaa leikkurilla kumpareiden ja kivien takia. Keväisten puutarhaohjelmien innoittamana tilasimme kaikennäköisii pihakivii ja laitoimme sinne kivirinteen. Nyt ei tarvi sitä aluetta ajella leikkurilla, mut oli siinä laittamisessa oma hommansa. Tuli väsy ja ajatus, et tytär saakoon poninsa ja ponit nää mun nurmikkoni.
Laittamatta on vielä lentopallokenttä, pihakeinut, uima-allas tahi kylpytynnyri ja pieni asfaltin pläntti korispallon pompotteluun. Kaks viikkoa tuntuu hyvinkin lyhyeltä ajalta moisten aatoksien toteuttamiseen, lomailun ohella, joten taidankin vain nauttia tästä ilmaston lämpenemisestä kahden omenapuun väliin pingotetussa, verkkomaisessa, nukuttavassa, tuulen mukana hiljaisesti keinuvassa.....:)